Filosofia:muisti

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

muisti

muisti
Määritelmä kyky palauttaa mieleen aiempi kokemus tai aiemmin hankittu tieto
Selite Muisti on keskeinen mielen kyky ja siten esiintynyt läpi filosofian historian mielenfilosofisia kysymyksiä pohdittaessa. Keskeiset muistia koskevat filosofiset kysymykset ovat: 1) mistä muisti koostuu? 2) mistä koostuu tosiasian tietäminen muistin perusteella?
On kuitenkin huomattava, että muistin kohteena voivat olla muutkin kuin tosiasiat ja tosiasiankin muistaminen voi epäonnistua (vaikka aktia silti sanotaan muistamiseksi). Voimme esimerkiksi muistaa havaintomme yksityiskohtia (miltä persikan pinta tuntui), tunteita (miten tunsin sinä hetkenä) tai toimintaa (mitä tein siinä tilanteessa).
Muistin koostumuksen katsotaan nykyfilosofiassa liittyvän nykyinen ja mennyt tila tai tapahtuma subjektissa sekä oikeanlainen sisäinen ja kausaalinen suhde näiden kahden välillä. On myös erotettava toisistaan muistitila (taipumus jonkin asian muistamiseen riittävän ärsykkeen läsnäollessa) ja muistitapahtuma, jonka luonteesta on monia eri käsityksiä.
Nykyään suurelta osalta vanhentunut epäsuora realismi, jota kannattivat Aristoteles (384-322 eaa) ja monet empiristiset filosofit David Humesta (1711-1776) Bertrand Russelliin (1872-1970),katsoi muistitapahtuman koostuvan menneiden kokemusten kuvista ja tosiasioiden muistaminen tapahtuu näiden muistikuvien pohjalta. Tämän teorian heikkous on siinä, että usein muistetaan asioita ilman niihin liittyneitä olosuhteita. Muita suosittuja teorioita ovat olleet suora realismi (mm. Antoine Arnauld (1612-1694), jonka mukaan tietoisuutemme menneestä on suora ilman välittäviä kuvia ja fenomenalismi, jonka mukaan menneen olemassaolo koostuu vain muistikokemuksesta.
Nykyään suositun teorian mukaan tosiasian muistitapahtumaan liittyy sen menneen oppimisen lisäksi jonkinlainen mentaalinen representaatio siitä ja tämän representaation säilyminen.
Kolmas muistiin liittyvä ongelma liittyy muistitiedon luotettavuuteen. Olemme joskus oppineet jonkin tosiasian, mutta voimmeko olla varmoja, että myöhemmässä tilaisuudessa muistamme asian oikein? Toisin sanoen, voiko muistiin luottaa? Epistemologinen skeptikko sanoisi, että muistitieto ei voi olla luotettavaa tietoa sen vuoksi, että nykyisen tiedon ja muistitiedon välillä on ylittämätön kuilu. Näyttääkin siltä, että luotettava muistitieto vaatii paitsi suuren subjektiivisen varmuuden muistitiedon varmuudesta (muistaa asian oikein), myös siitä millä perusteella asian muistaa (tiedon lähde on luotettava). Useimmat nykyfilosofit kuitenkin hyväksyvät muistitiedon ylläolevien varauksin luotettavaksi tiedoksi.
Muistilla on myös läheinen yhteys havaintoon, ja useimmat havaintoteoriat ottavat kantaa havaintojen säilymiseen muistissa. Filosofian historiassa on myös ollut erilaisia pyrkimyksiä selittää muistaminen ns. muistijälkien avulla. Teorian esitti Platon (427-347 eaa) dialogissaa Theaitetos: koettu jättää muistiimme tietynlaisen jäljen, ja siten muisti toimii ikäänkuin mekaanisesti, hieman kuin mekaanisessa pianossa. Aristoteles kehitti ajatusta eteenpäin, mutta kirkkoisä Augustinuksen (354-430) oppi nykyhetkestä vain välimuotona menneestä ja tulevasta vei pohjan Platonin teoriasta. 1600-luvulla Augustinukselta vahvoja vaikutteita saanut René Descartes (1596-1650) herätti teorian jälleen henkiin.
Fenomenologisessa filosofiassa muisti on keskeinen aihepiiri. Edmund Husserl (1859-1938) ymmärsi muistikokemuksen paljastavana - kyse ei ole vain tapahtuman sisällöstä vaan myös sen objekteista. Siten muistikokemus paljastaa myös jotakin maailmasta jossa elämme, ja tässä suhteessa ruumiimme on merkittävä toisin kuin useimmissa muissa muistiteorioissa, joissa kyse on yleensä mielestä. Tätä näkemystä kehittivät eteenpäin erityisesti Jean-Paul Sartre (1905-1980) ja Maurice Merleau-Ponty (1908-1961),jonka mukaan menneisyytemme on parhaiten läsnä eletyssä ruumiissa eli ruumissubjektissa (lue tästä lisää Logos-ensyklopediasta).
Muistia on mannermaisessa filosofiassa lähestytty myös hermeneuttisesta, ontologisesta ja eettisestä näkökulmasta. Martin Heidegger (1889-1976) omaksui muistiin nähden laajemman näkökulman ja piti sitä hermeneuttisenä välineenä täälläolemisen ymmärryksessä. Jacques Derrida (1930-2004) on esittänyt oman ontologisen versiona muistijälkiteoriasta. Hänen mukaansa nykyhetki on eräänläinen jäljen jälki, sillä alkuperäinen kokemus muuntuu muistissa eikä sellaisenaan ole koskaan täydellisesti läsnä. Emmanuel Lévinas (1906-1995) liittää muistin menneisyyden kollektiiviseen historiaan (kuten holokaustiin) ja sellaisiin eettisiin periaatteisiin kuin "Sinun ei pidä tappaa".

Vieraskieliset vastineet

memoryenglanti
memoriaitalia
mémoireranska
minneruotsi
Erinnerungsaksa

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

AudiR1999, BunninNYuJ2004, CraigE1998, ProteviJ2005, HacklinSHotanenJYli-TepsaH2014, Logos2007

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.01.2019: Filosofia:muisti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:muisti.)