Filosofia:hermeneutiikka

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

hermeneutiikka

hermeneutiikka
Definition
1. oppi tekstien tulkinnasta
2. fenomenologiasta alkanut filosofinen suuntaus, jossa tutkitaan ja pyritään ymmärtämään ihmisen tekojen ja käytäntöjen merkityksiä
Explanation Hermeneutiikka on menetelmä, joka tähtää tekstin ymmärtämiseen ja tulkintaan. Sen ajatellaan etenevän ns. hermeneuttisessa kehässä. Alkuperäisessä merkityksessä hermeutiikka tarkoittaa oppia tekstien (erityisesti Raamatun ja antiikin tekstien ja keskiajalla lakitekstien) tulkinnasta, joka kehittyi renessanssin ja uskonpuhdistuksen aikana. Tulkinnan päämääränä oli kohteen lopullisen totuuden (esimerkiksi roomalainen laki) löytäminen. Friedrich Schleiermacher (1768-1834) yleisti hermeneutiikan tulkintateoriaksi, joka tavoitteli tulkinnan kohteen eläytyvää ymmärtämistä, ja jossa tutkimuskohteet saattoivat olla mitä tahansa tekstejä. Tulkinnan päämääränä oli tekijän tietoisuuteen, tavoitteisiin ja kulttuuriseen ympäristöön eläytyminen. Ymmärtäminen oli siis sen ajatusmaailman, jonka ilmauksena tulkittava teksti oli syntynyt, uudelleen kokeminen. Wilhelm Dilthey (1833-1911) erotti toisistaan luonnontieteet ja humanistiset tieteet ja katsoi, että siinä missä luonnontieteiden pyrkimys oli selittämiseen, humanististen tieteiden tähtäimeissä oli ymmärtäminen, joka onnistuu hermeneuttisen menetelmän avulla. Ymmärtäminen on nimenomaan eläytymistä tekijän tai ilmiön ajatusmaailmaan. Diltheyn hermeneutiikka on siten vastakkainen positivismille, joko korosti tieteen ykseyttä.
Martin Heidegger (1889-1976) antoi sille uuden merkityksen kritisoidessaan Husserlilaista eideettista reduktiota. Hänen mukaansa fenemenologinen analyysi ei ole eideettistä analyysia vaan hermeneuttista, konkreettisten mielekkyystilanteiden kielellistä tulkintaa, viitoittavaa ymmärrettäväksi saattamista (hermēneuein). Silloinkin kun jäsennetään "välitöntä" kokemusta todellisuudesta ja sen rakentumisesta, sitä tulkitaan historiallisesti välittyneen käsitteistön avulla. Historiallinen ymmärrys ei kuitenkaan rajoita analyysiä, vaan se elää tulkinnan "hermeneuttisen kehän" myötä: hyvässä analyysissä kohde pakottaa tulkitsijan miettimään käsitteistöään ja lähtökohtiaan, joka puolestaan syventää tulkintaa. Niinpä Heideggerille hermeneutiikka ei tarkoita vain historiaan ja kulttuurintutkimukseen liittyvää metodia, vaan se koskaa kaikkea inhimillisen olemassaolon tulkinnallisuutta. Myöhemmässä filosofiassaan Heidegger luopui hermeneutiikan kehittelystä.
Hans-Georg Gademer (1900-2002) jatkoi opettajansa Heideggerin näkemyksen kehittelyä ja loi opin hermeneutiikasta, josta kehittyi saksankielisessä maailmassa (tieteen)filosofian suuntaus, joka on kiinnostunut ihmisen tekojen, käytäntöjen ja kulttuurituotosten ymmärtämiseen liittyvistä kysymyksistä. Gadamerilaisessa hermeneutiikassa tutkitaan asioita, joita voi pitää merkitysten kokonaisuutena, kuten tekstiä, historiaa ja yhteiskuntaa. Gadamerin mukaan kaikkea ymmärrystä määrittää esiarvostelma, joka muodostuu vaikutushistoriasta. Siten ymmärrys tapahtuu aina tietynlaisessa horisontissa kuten Husserlilla. Horisontit voivat kohdata ja siten voi löytyä yhteinen ymmärrys. Tämän jälkeen kohteesta esitetään tekstiin perustuva tulkinta, jonka avulla kohdetta tarkastellaan uudestaan, laajemmin ja syvemmin (päästää asioihin itseensä). Tämä johtaa uuteen tulkintaan, jonka avulla voi taas lähteä uusiin tutkimuksiin, eikä lopullista tulkintaa tarvitse ollakaan. Hemeneuttinen prosessi tai hermeneuttinen kehä on siis luonteeltaan dialogi tekstin ja tulkitsijan välillä. Työn loputtomuutta korostaa myös se, että tulkinta perustuu aina tulkitsijan omaan elämänkäytäntöön ja aikakauden ajattelutapoihin, joten uusien sukupolvien on aina aloitettava prosessi uudestaan. Gadamerille ymmärtäminen on sukua totuuden kokemiselle taiteessa ja kirjallisuudessa ja filosofia on hänelle keskustelua, joka johtaa yhteiseen koettuun ymmärrykseen tai keskusteluun. Hän myös korostaa soveltamisen osuutta ymmärtämisen vaikuttimena. Haluamme ymmärtää tekstejä muuttuaksemme prosessin vaikutuksesta. Siinä missä varhaiset hermeneutikot pyrkivät löytämään lopullisen totuuden, Gadamer sanoo, että ymmärtäminen on aina toisinymmärtämistä - mitään tekstin sanomaa ei ole olemassa. Ymmärtäjä kohtaa tekstin tulkiten sitä omasta perinteestään käsin. Siten suoraan dialogiin tekstin kanssa ei edes pyritä Gadamerin mukaan.
Jürgen Habermas (1929-) on arvostellut Gadameria siitä, että hermeneutiikassa ollaan tietyllä tavalla tradition vanki - siinä ei ole emansipatorista intressiä. Habermas on arvostellut Gadameria myös transsendentaalisista kysymyksenasetteluista (esimerkiksi miten ymmärtäminen on mahdollista?) Gadamer on saanut kritiikkiä myös E. D. Hirschiltä (1928-) ja Emilio Bettiltä (1890-1968), joiden mukaan hän ei aseta mitään kriteerejä sille, mitkä tulkinnat ovat päteviä. Gadamerin fenomenologinen lähtökohta ei katso tätä tarpeelliseksi - tulkinta ilmenee eikä eri tulkintoja voi sen vuoksi asettaa paremmuusjärjestykseen. Feministinen filosofia on puolestaan kritisoinut Gadameria sukupuolieron ohittamisesta.
Gadamerin hermeneutiikalla on silti ollut suuri vaikutus ei vain mannermaalla vaan myös yhdysvaltalaisessa filosofiassa. Mm. Donald Davidson (1917-2003) ja Richard Rorty (1931-2007) ovat eri tavoin saanet vaikutteita Gadamerilta. Läpimurto analyyttisen filosofiaan ei kuitenkaan ole tapahtunut - sen piirissä Gadameria on pidetty liian epäselvänä kirjoittajana.
Additional Information kr. hermeneuin=tulkita
Lue nykytaiteen hermeneuttisesta tulkitsemisesta Logos-verkkoensyklopediasta!

Equivalents

hermeneuticsenglanti
hermenéuticaespanja
hermenêuticaportugali
hermeneutikruotsi
Hermeneutiksaksa
hermeneutikaviro

Related Concepts

Sources

AhokasA2010, OksanenMLaunisVSajamaS2010, MäättänenP1995, BackmanJ2010, SaarinenE1994, Moran2000

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.07.2019: Filosofia:hermeneutiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:hermeneutiikka.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →