uskonnonopetus

Määritelmä uskontoon liittyvää opetusta, joka voi olla luonteeltaan joko uskonnollisesti sitouttavaa tai sitouttamatonta

Selite

Uskontoon liittyvään opetukseen ja sitä koskeviin oikeuksiin viitataan useissa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa, kuten YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa (18. ja 26. artikla), YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista (29. artikla), Euroopan Unionin perusoikeuskirjassa (10. artikla) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (9. artikla). Eri maissa uskonnonopetusta toteutetaan erilaisin tavoittein ja järjestelyin. Niihin vaikuttavat kunkin maan historialliset kehityskulut, poliittinen ilmapiiri ja katsomuksellisen kentän rakenne. Joissain maissa uskonnonopetus on yksinomaan uskonnollisten yhdyskuntien järjestämää toimintaa, toisissa maissa uskontoa opetetaan koululaitoksen piirissä, joko pakollisena tai vapaaehtoisena oppiaineena.

Uskonnonopetuksen luonne vaihtelee tunnustuksellisesta, tietyn uskonnon oppiin sitoutuneesta opetuksesta tunnustuksettomaan, uskontotieteeseen perustuvaan opetukseen. Osassa maista opetus on kaikille oppilaille yhteistä, osassa taas opetusta annetaan erikseen eri uskontokuntiin kuuluville. Eräs tapa hahmottaa erilaisia uskonnonopetuksen traditioita on jaotella opetus sen mukaan, onko tavoitteena opettaa uskonto, opettaa uskonnosta vai opettaa uskonnon avulla.

Suomessa uskontoa on opetettu omana oppiaineenaan koko yleisen koululaitoksen historian ajan. Opetuksen tavoitteet ovat muuttuneet kristillisen elämänkäsityksen sisäistämisestä laajan uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen saavuttamiseen. Vuodesta 2003 uskonnonopetusta on toteutettu niin kutsuttuna oman uskonnon opetuksena eri uskontokuntiin kuuluville. Uskontokuntiin kuulumattomille järjestetään elämänkatsomustiedon opetusta. Uskonto ja elämänkatsomustieto ovat katsomusaineita, joissa opetus on oppilaita uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta.

Lisätiedot

Kirjoittaja: Kati Mikkola

Kirjallisuutta:

Euroopan ihmisoikeussopimus. Allekirjoitettu Roomassa, 4.XI.1950. https://www.echr.coe.int/documents/convention_fin.pdf (Katsottu 30.1.2022.)

Euroopan Unionin perusoikeuskirja (2000/C 364/01). https://www.europarl.europa.eu/charter/pdf/text_fi.pdf (Katsottu 30.1.2022.)

Himanen, Timo 2012. Diversity, Social Cohesion, Religion: Core Values and Educational Policies in Four European Nations. Turku: Turun yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5102-4 (Katsottu 30.1.2022.)

Mikkola, Kati 2016. Uskonnosta opettaminen. – Uudistuva uskonnon opetus (toim. Pekka Iivonen & Virpi Paulanto). Helsinki: Kirjapaja.

Poulter, Saila 2013. Kansalaisena maallistuneessa maailmassa. Koulun uskonnonopetuksen yhteiskunnallisen tehtävän tarkastelua. Tampere: Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5993-11-0 (Katsottu 30.1.2022.)

Saine, Harri 2000. Uskonnonopetus Suomen oppivelvollisuuskoulussa 1900-luvulla. Turku: Turun yliopisto. https://www.academia.edu/857755/Uskonnonopetus_Suomen_oppivelvollisuuskoulussa_1900-luvulla (Katsottu 30.1.2022.)

Ubani, Martin 2013. Peruskoulun uskonnonopetus. Jyväskylä: PS-kustannus.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Hyväksytty YK:n yleiskokouksessa 10.12.1948. – Ihmisoikeusliiton verkkosivut. https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/ (Katsottu 30.1.2022.)

YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista. Hyväksytty YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989 – https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/pdf/LOS_A5fi.pdf (Katsottu 30.1.2022.)

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.5.2024: Uskontotiede:uskonnonopetus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Uskontotiede:uskonnonopetus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →