vanhurskauttaminen

Määritelmä

1) Jumalan teko, jolla syntinen tai syyllinen ihminen katsotaan tai palautetaan oikeamieliseksi

2) yleisemmin jonkin asian kelpuuttaminen, oikeuttaminen, hyväksyminen

Selite

Kreikan sanaa dikaiosyne (suom. oikeudenmukaisuus, oikeamielisyys, vanhurskaus, lat. iustitia) käytetään niin antiikin filosofiassa, oikeuslaitoksessa kuin Uudessa testamentissa. Vastaava verbi dikaioun (vanhurskauttaa, lat. iustificare) tarkoittaa oikeamielisen tilan palauttamista niin, että henkilöstä tulee (jälleen) oikeamielinen (kr. dikaios). Maallisissa lähteissä tämä tarkoittaa tyypillisesti rangaistuksia, mutta juutalais-kristillisissä lähteissä myös muita Jumalan toimia. Uuden testamentin oppi vanhurskauttamisesta ammentaa myös Vanhan testamentin ja juutalaisuuden käsityksestä, jossa Jumala on oikeudenmukaisuuden lähde ja kuninkaana myös oikeudenmukaisuuden tuottaja tai peräti ”vanhurskauden aurinko” (Mal. 4:2 vanha käännös).

Tällaisena lähteenä ja tuottajana Jumala voi tuomarintoimensa ohella olla myös armelias, laupias, suosiollinen ja hyvä. Siksi Uuden testamentin ajatus ”Jumalan dikaiosyne”:stä on merkitykseltään runsaampi kuin filosofis-oikeudellinen käsite. Esimerkiksi Roomalaiskirjeessä sekä Tuomas Akvinolaisen ja Martti Lutherin teologiassa vanhurskauttaminen voi näistä syistä liittyä läheisesti myös anteeksiantamiseen ja armoon.

Reformaation raamatunkäännöksissä yritetään ilmaista sekä yhteys että ero antiikin oikeudenmukaisuuteen. Englannissa on nykyaikaan saakka vakiintunut tapa kääntää substantiivi dikaiosyne termillä righteousness, joka on jossain määrin erilainen kuin termi justice. Saksassa sitä vastoin yksi yleistermi Gerechtigkeit (”oikeudenmukaisuus”, ”vanhurskaus”) kattaa niin teologian, filosofian kuin oikeuslaitoksen. Martti Luther kuitenkin pyrki aluksi kääntämään Raamatun termin erityissanalla Fromkeit (”hurskaus”, ”vanhurskaus”). Myöhemmin hän kuitenkin päätyi Gerechtigkeit-sanan yleispätevään käyttöön ja Fromkeit-sana muuntui yleistä hurskauselämää tarkoittavaksi Frömmigkeit-termiksi. Verbi dikaioun kääntyy tässä perinteessä puolestaan saksaksi rechtfertigen (nomini Rechtfertigung) ja englanniksi justify (nomini justification).

Mikael Agricolasta nykypäivään saakka säilyneet käännösvastineet ”vanhurskauttaminen” ja ”vanhurskas” kuuluvat tähän eurooppalaiseen käännöstraditioon. Alkuosan taustalla saattaa olla termi vakaa, vaaka, joka tasapainotilana on oikeudellisen iustitia:n symboli. Sana ”hurskas” saattaa käännösratkaisuna olla rinnakkainen Lutherin Fromkeit-vastineelle, joka siis pyrkii ilmaisemaan raamatullisen dikaiosyne-sanan omintakeisuutta. Etymologioita tärkeämpää on nähdä se, että eurooppalaisessa käännöstraditiossa Paavalin raamatullinen termi sekä liittyy filosofis-oikeudelliseen traditioon että erkanee siitä Vanhan testamentin merkityksiä hyödyntäen. Kääntäjän vaikea tehtävä on tuoda nämä molemmat puolet esiin.

Vaikka vanhurskauttaminen-sana on nykysuomessa vanhentunut, sen korvaaminen yhdellä muulla sanalla on vaikeaa. Sanat hyväksyminen, kelpuuttaminen ja oikeuttaminen tuovat termin erilaisia piirteitä pedagogisesti esiin, mutta esimerkiksi suomen ”oikeuttaa” ei toimi synonyymisesti englannin verbin justify kanssa. Apuverbien runsastaminen, esim. katsoa, tulla, tehdä vanhurskaaksi (Raamattu 1992) on eräs ratkaisuyritys, samoin kuin sanojen ”syytön” ja ”hyväksytty” tulkinnallinen käyttö (Uusi testamentti 2020). Apuverbien käytössä on syytä harkita tarkkaan, missä määrin Paavalin itsensä tietyissä asiayhteyksissä käyttämä logizomai-apuverbi (lat. imputare, reputare, ”lukea”, ”laskea”) ymmärretään vanhurskauttamisen sisällön kuvaukseksi.

Erikieliset vastineet

justification	englanti (English)
die Rechtfertigung	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

McGrathA2020, Religion2005, SaarinenR2022b

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.5.2024: Teologia:vanhurskauttaminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:vanhurskauttaminen.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →