kirkko

Määritelmä
1) rakennus jossa pidetään jumalanpalveluksia (esim. Tikkurilan kirkko)
2) itsehallinnollinen osa koko kristinuskoa (esim. Suomen ev.-lut. kirkko)
3) pyhien ihmisten ja asioiden yhteys, ekklesia eli kommuunio (esim. ”uskon pyhän, yhteisen kirkon”)

Selite

Kristinusko on monista osakokonaisuuksista koostuva maailmanuskonto. Näitä osakokonaisuuksia kutsutaan useimmiten kirkoiksi. Suurin niistä on roomalaiskatolinen kirkko, joka edustaa noin puolta kaikista kristityistä. Roomalaiskatolisen kirkon sekä ortodoksisen kirkon historian katsotaan alkaneen jo kristinuskon varhaisimpana aikana. Muut isot kirkkokunnat ovat syntyneet 1500-luvun reformaatiossa ja sen jälkeen. Niitä ovat muun muassa anglikaaninen kirkkoyhteisö, luterilaiset ja reformoidut kirkot, baptistit ja metodistit sekä helluntailaiset.

Kirkkoa tarkoittava kreikan sana ekklesia voi tarkoittaa myös pientä samaan jumalanpalvelukseen kokoontuvaa paikallisyhteisöä eli seurakuntaa. Reformaation perinteessä seurakuntaa saatetaan pitää ensisijaisena yhteisönä ja sen tähden esimerkiksi kääntää uskontunnustusten sana ekklesia sanaksi seurakunta. Yleisemmin eri kirkkokunnilla on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on paikallinen kirkko ja mikä taas kokonaiskirkko (engl. local church - universal church). Ortodoksisessa ja roomalaiskatolisessa kirkossa paikalliskirkkona pidetään piispan johtamaa hiippakuntaa. Reformaation perinteessä paikalliskirkkona pidetään usein yhtä seurakuntaa. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa yhden seurakunnan papillisen johtajan, kirkkoherran, asema on perinteisesti vahva sen tähden, että kirkkoherran on ajateltu olevan koko paikalliskirkkonsa johtaja.

Kokonaiskirkoksi voidaan puolestaan ymmärtää joko laajempi oma kirkko, koko kristikunta tai näiden yhdistelmä. Avarankin itseymmärryksen omaavan kirkon hallintovalta yleensä loppuu kansallisvaltion rajalla Erilaiset itseymmärrykset saattavat silti näkyä kirkkojen nimissä. Eräät vanhat nimimuodot (esim. Suomen ortodoksinen kirkko, Svenska kyrkan) ovat kattavasti rajaavia. Monilla kielialueilla ajatellaan nykyään, että paikallisprepositio (esim. in, i) kirkon nimessä on teologisesti avarampi kuin genetiivimuoto (esim. of). Ilmaukset Suomen kirkko ja kirkko Suomessa ovat kuitenkin suomessa täysin synonyymisia.

Vallanjakoa säätelee eri kirkoissa yleensä monisäikeinen hallinnollinen järjestelmä, jossa paikalliskirkko ja kokonaiskirkko sekä papisto ja maallikot ovat tasapainossa. Järjestelmässä ajatellaan lisäksi olevan sekä Jumalan asettamia, pysyviä tuntomerkkejä että ajassa muuttuvia osia. Esimerkiksi luterilaisessa perinteessä kirkon pysyväksi tuntomerkiksi ajatellaan Raamatun mukaisen sanoman saarnaaminen sekä kasteen ja ehtoollisen toimittaminen (Augsburgin tunnustus §7, Apt. 2:41-42, 46).

Kirkko nähdään ensisijaisesti pyhien ihmisten, kristittyjen, sekä pyhien asioiden, kuten sakramenttien, yhteisönä (lat. communio, congregatio). Joissakin kirkko-opeissa eli ekklesiologioissa tämä perusrakenne voi vielä tarkentua esimerkiksi ehtoolliseen taikka tietynlaiseen pappeuteen. Kirkkorakennus ei varsinaisesti ole osa kommuuniota, mutta etenkin vanhoissa kirkkokunnissa myös rakennuksiin ja pyhäinjäännöksiin liittyvä arvo tukee tätä pyhyyttä. Sama ekklesia voi kuitenkin vaihtaa kirkkorakennustaan tai omaa kokoonpanoaan muuttumatta toiseksi. Kirkon pysyvyys koskee näin ensisijaisesti sen julistusta ja sakramentteja. Tässä mielessä ekklesia on uskontunnustuksen sanoin ”yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen”.

Erikieliset vastineet

church	englanti (English)
ecclesia	latina (Latina)
die Kirche	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

Mannion&Mudge2008, Metso&Ryökäs2005, Religion2005, SaarinenR2016

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 1.5.2024: Teologia:kirkko. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:kirkko.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →