toteemipaalu

Selite

Toteemipaalu on yksi tunnetuimmista Pohjois-Amerikan intiaaneihin liitetyistä mielikuvista. Termi toteemi on peräisin ojibwaintiaanien klaanin jäsenyyttä merkitsevästä sanasta. Vaikka toteemipaalut yhdistetään yleisesti intiaaneihin, ei niitä ole valmistettu missään muualla kuin kapealla rannikkoalueella Kaliforniasta Alaskaan. Tämä rannikkokaistale tunnetaan luoteisrannikon kulttuurialueena. Vaikka toteemipaalusta on tullut koko luoteisrannikon symboli, ei niitä ole sielläkään veistetty kaikkialla. Ne olivat tavallisia alueenkeskiosissa eli eteläisillä tlingiteillä, haidoilla, tsimshianeilla ja pohjoisilla kwakiutleilla (kwakwaka'wakweilla). Muut kansat valmistivat niitä vähemmän. Vaikka salishit veistivät joskus talojensa sisäpylväitä, eivät he kuitenkaan valmistaneet varsinaisia toteemipaaluja.

Toteemipaalut eivät liity suoranaisesti uskontotieteelliseen totemismin käsitteeseen. Totemismilla tarkoitetaan eräiden varhaiskantaisten kansojen parissa esiintynyttä käsitystä, jonka mukaan esimerkiksi klaani tai suku on läheisessä suhteessa tiettyyn eläinlajiin tai joskus jopa kasviin. Ryhmän jäsenet uskovat, että kyseinen eläin on heidän esi-isänsä ja mieltävät sen tunnuksekseen. Luoteisrannikon toteemipaalut liittyvät kuitenkin ennen kaikkea sosiaalisten suhteiden esiin tuomiseen.

Aikaisemmin oletettiin, ettei toteemipaaluja olisi veistetty ennen kuin eurooppalaiset toivat mukanaan metallisia työkaluja. Nykyään kuitenkin tiedetään, että toteemipaalujen veistäminen oli kehittynyt jo ennen yhteyksiä eurooppalaisiin. Kaupankäynnin kautta saadut uudet välineet kuitenkin rikastuttivat intiaanien puunveistotaidetta.

Toteemipaaluja valmistettiin erilaisista syistä. Ne voidaan jakaa viiteen luokkaan käyttötarkoituksen mukaan:

Joskus toteemipaaluja pystytettiin tukemaan talojen rakenteita sisäpuolelta. Nämä olivat lyhyempiä kuin muut paalut.
Niin sanotut etupaalut seisoivat talon ulkopuolella etuseinällä toimien seremoniallisena sisäänkäyntinä ja esittäen talossa asuvan perheen tunnuksia.
Korkea-arvoisen merkkihenkilön kuoltua hänen kunniakseen pystytettiin usein toteemipaalu, johon oli veistetty henkilön elämään liittyviä eläin- ja mytologisia hahmoja. Pystytetty paalu toimi kollektiivisena muistina kuolleen henkilön asemasta yhteisössään. Myös tiettyjen tapahtumien muistoksi saatettiin pystyttää oma toteemipaalu.
Talon rannan puoleisen päätyyn pystytetyt paalut toivottivat vieraat tervetulleiksi.
Joskus toteemipaalu pystytettiin säilyttämään merkkihenkilön maalliset jäännökset. Haidojen parissa ihmisen jäännökset sijoitettiin erityiseen paalun päässä olevaan hautalaatikkoon. Yleensä hautapaalut olivat lyhyitä eikä niitä koristeltu niin paljoa kuin muita paaluja.

Oli toteemipaalun pystytyksen syy mikä tahansa, se merkitsi aina erityisen potlatch-seremonian järjestämistä. Potlatchissa isännät vahvistivat omaa yhteiskunnallista asemaansa jakamalla suuret määrät lahjoja vieraille ja joskus jopa tuhoamalla omaisuuttaan ja tappamalla orjiaan. Toteemipaalun teettäminen ja sen pystyttämisen yhteydessä pidetty seremonia aiheuttivat siis järjestäjälle suuria kustannuksia. Seremoniaan liittyi niin taloudellisia, poliittisia, oikeudellisia kuin uskonnollisiakin ulottuvuuksia.

Lisätiedot Käsitesivu pohjautuu teokseen: Andersson, Rani-Henrik, Riku Hämäläinen ja Saara Kekki (2013). Intiaanikulttuurien käsikirja: Kulttuurin, historian ja politiikan sanastoa. Helsinki: Gaudeamus.

Erikieliset vastineet

totem pole

englanti (English)

Käytetyt lähteet

Andersson&Hämäläinen&Kekki2013

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 13.5.2024: Pohjois-Amerikan tutkimus:toteemipaalu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Pohjois-Amerikan tutkimus:toteemipaalu.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →