Oikeustiede:valtiovallan kolmijako-oppi/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Valtiovallan kolmijako-oppi on perustava osa länsimaisten demokratioiden valtiosääntöistä järjestelmää. Se on nykyaikana eräänlainen valtiorakenteen kokonaisuuden systeemikuvaus, eikä niinkään valtasuhdejärjestelmän teoria. Sama rakenne esiintyy erilaisina muunnoksina hallitusten perustamissa kansainvälisissä järjestöissä. Parlamentarismi rikkoo valtiovallan kolmijakojärjestelmän olennaisilta osiltaan (parlamentin päätösvallan ja hallitusvallan keskinäiset suhteet). Oppi ei myöskään rekisteröi ylivaltiollista päätösvallan käyttöä.

Selkeimpänä vallanjako-oppi se on toteutettu Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen valtiosäännössä. Suomen hallitusmuodossa kolmijako otettiin terminä käyttöön vuoden 1919 hallitusmuodossa, mutta jo alkuperäisessä mallissa siitä osittain de facto luovuttiin liittämällä lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta kiinteästi toisiinsa vakiintunein parlamentarismin käytännöin. Jo vuoden 1919 HM edellytti, että valtioneuvoston jäsenen tuli nauttia eduskunnan luottamusta, ja vahvisti näin parlamentarismin.

Vuoden 2000 perustuslain 3 §:n otsikossa ei puhuta valtiovallan kolmijaosta, vaan valtion tehtävien jaosta. Itse säännöksessä käytetään kuitenkin valtioelinten toimivaltuuksista termiä "valta". Kolmijakoasetelmaan liitettiin säännös, jonka mukaan "eduskunta päättää valtiontaloudesta" (lainsäädäntövallan lisäksi).

Parlamentarismi häivyttää valtiovallan kolmijaon vaikutuksen eduskunnan ja hallituksen (valtioneuvosto ja tasavallan presidentti hallitusvallan käyttäjinä) väliltä. Perustuslain edellyttäessä hallituksen nauttivan eduskunnan luottamusta, eduskunta saa jonkinasteisen, joskin vaikeasti määriteltävän, vaikutusvallan valtioneuvoston toimintaan. Toisaalta käytännön politiikassa valtioneuvosto ohjaa hallitusohjelmaan ja omaan sekä eduskuntaryhmiensä koheesioon tukeutuen eduskunnan toimintaa ja päätösvallan käyttämistä. Ei ole helppo osoittaa, etenkään normitutkimuksen välinein, missä perimmäinen vallan lähde konkreettisessa tapauksessa on. Kuitenkin valtiollisten tehtävien jakosäännöstö PeL 3 §:ssä on kirjoitettu oikeudellisesti velvoittavan sääntöjärjestelmän muotoon.

Valtiovallan kolmijako-oppi toteutuu selkeimpänä oikeuslaitoksen asemassa suhteessa parlamenttiin ja hallitukseen. Ne eivät voi vaikuttaa yksittäisten tuomioistuinpäätösten sisältöön. Jos oikeuslaitoksen piirissä vakiintuneet laintulkinnat tai rangaistuksen mittaaminen eivät tyydytä lainsäädäntövallan käyttäjiä (ymmärrettynä eduskunnan päätösvaltana lakien sisällöstä, mutta käytännössä hallituksen lainsäädäntöesitysten pohjalta), lakia saatetaan muuttaa. Tätä ei kuitenkaan voida suorittaa taannehtivalla lailla siten, että muutettaisiin jo annettujen tuomioiden sisältöä.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita