Oikeustiede:interventio/laajempi kuvaus

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

Mallinesilmukka havaittu: Malline:Ilmiö


Palaa takaisin käsitesivulle

Valtion sisäiset asiat. Ennen kansainvälisen yhteisön keskusjärjestöjen syntymistä (Kansainliitto, YK) valtion sisäisten asioiden käsite oli selvästi laajempi kuin myöhemmin. Kansainvälisten järjestöjen lukumäärän ja toimivallan sekä valtioiden hyväksymien sopimusvelvoitteiden lisääntyminen on merkinnyt valtion yksinomaisen sisäisen toimivallan kaventumista. Vähintäänkin siihen kuuluu edelleen oikeus valita oma yhteiskunta-, talous- ja kulttuurijärjestelmänsä. Toki valtion alueellinen suvereenisuus suojelee sitä konkreettisilta sekaantumisilta sen asioihin kuten tunkeutumiselta sen alueelle ilman sen antamaa lupaa. Lähtökohtaisesti valtion järjestämät vaalit ovat sen sisäinen asia, mutta jos vallanpitäjät käytännössä estävät poliittisen opposition mielekkään osallistumisen vaalikampanjaan, epäselvää on, onko ulkopuolisilta valtioilta kielletty auttamasta oppositiota esim. taloudellisesti. Ulkopuolisten suorittama sanallinen arvostelu on sallittua.

YK:n peruskirjan mukaan YK ei ole oikeutettu puuttumaan asioihin, jotka olennaisesti kuuluvat jonkin valtion sisäiseen toimivaltaan. Tämä säännös ei kuitenkaan estä turvallisuusneuvostoa toimimasta peruskirjan VII luvun mukaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Sellaisessa tapauksessa valtion sisäinen toimivalta väistyy.

Sotilaalliset ja aseelliset interventiot. Sotilaalliset ja aseelliset interventiot ovat intervention vakavimmat muodot. YK:n peruskirjan 2 (4) artikla velvoittaa kaikki jäsenvaltiot pidättymään väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan taikka muulla YK:n päämäärien vastaisella tavalla. Valtioiden on ratkaistava riitansa vain rauhanomaisin keinoin ja omaehtoiseen asevoiman käyttöön alueensa ulkopuolella ne saavat ryhtyä vain aseellisen hyökkäyksen torjumiseksi. Muuten asevoimaa saa käyttää vain yhteiseksi hyväksi, jonka sen toteuttajaksi peruskirja nimeää turvallisuusneuvoston. Kansainvälisen rauhan tai turvallisuuden vaarantuessa turvallisuusneuvostolla on oikeus turvautua jopa asevoimaan eli se voi suorittaa tai valtuuttaa suoritettavaksi aseellisen intervention johonkin valtioon. Tämä on ollut erittäin harvinaista (selvimmin interventio Somaliaan v. 1992, ks päätöslauselmat 794 (1992) ja 814 (1993)).

Kumouksellinen interventio. Valtioilla ei ole oikeutta ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta antaa konkreettista apua kapinallisliikkeelle, joka taistelee toisen valtion hallitusvaltaa vastaan. Avun ei tarvitse olla asevoiman käyttöä tai aseistuksen antamista vaan muutakin apua. Tällöin apua antava valtio loukkaa toisen suvereenin valtion sisäistä toimivaltaa. (ICJ: United States Military and Paramilitary Activities in and against Nicaragua Case, Reports 1986).

Taloudellinen interventio. Nykyoloissa valtioiden taloudellinen yhteistyö on varsin moninaista. Toisaalta valtioilla on laaja valta päättää, minkä valtioiden kanssa ne haluavat tehdä taloudellista yhteistyötä ja minkä valtioiden kanssa ei. Yleensä taloudellinen boikotti ei merkitse kiellettyä interventiota, ei taloudellisiin pakotteisiin ryhtyminenkään. Se, että valtio ryhtyy voimakkaisiin kumouksellispitoisiin taloudellisiin toimenpiteisiin saattaakseen toisen valtion talouden sekasortoon, muodostaa laittoman sekaantumisen toisen valtion asioihin. Tällaisesta saattoi olla kyse Chilessä 1970-luvun alussa, jolloin poliittinen oppositio sai Yhdysvalloilta tukea, mikä johti maan taloudellisen järjestelmän romahtamiseen ja sitten sotilasvallankaappaukseen. Valtion tarkoitusperillä on merkitystä. Valtion ulkomaankaupan vaikeuttaminen estämällä tavaroiden kuljettamista voi sekin muodostaa laittoman taloudellisen intervention.

Diplomaattinen interventio. Laittoman diplomaattisen intervention ala on kapea. Vain jos diplomaattisessa kanssakäymisessä uhataan käyttää voimatoimenpiteitä tai valtion neuvottelijaan suunnataan pakotusta, kyseessä on laiton diplomaattisluontoinen interventio. Muut toista valtiota vastaan kohdistetut diplomaattiset toimenpiteet ovat pikemminkin epäystävällistä kuin laitonta toimintaa.

Valtion hallituksella on jo perinteisessä kansainvälisessä oikeudessa ollut oikeus pyytää ulkopuolista valtiota tulemaan sen avuksi esim. sisällissodassa tai hallituksen pyrkimyksessä tukahduttaa aseellinen kumous sitä vastaan. Tärkeää on se, että kyseessä on laillinen tai muuten tehokkaasti vallassa oleva hallitus, ei jokin interventioon halukkaan valtion valtaan auttama 'hallitus' tai kumoukseen ryhtynyt kapinallishallitus. Kapinallisilla ei ole vastaavaa oikeutta – kapinallisten avuksi tuleva valtio syyllistyisi laittomaan interventioon. Esimerkkinä mainittakoon Suomen vuoden 1918, jossa Etelä-Suomen vallanneilla punaisilla kapinallisilla ei ollut oikeutta pyytää ulkopuolista valtiota tulemaan sen avuksi. Punaisten kapinallisten olisi tullut vallata koko Suomi ja näin tehokkaasti syrjäyttää vallassa ollut hallitus; vasta sitten sen perustama hallitus voitiin katsoa tehokkaasti vallassa olevaksi hallitukseksi. Parasta olisi, etteivät ulkopuoliset valtiot sekaantuisi valtiossa X käynnissä olevaan sisällissotaan, paitsi jos kapinallisten kohteena on selvästi demokraattisesti valittu hallitus. YK:n tulisi tulla sellaisen hallituksen tueksi, kuten useita kertoja on tapahtunutkin.

Kirjoittaja: Lauri Hannikainen