Oikeustiede:happamoituminen, kaukokulkeutuminen

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

happamoituminen | kaukokulkeutuminen

happamoituminen
kaukokulkeutuminen
Määritelmä päästöjen seurauksena maaperässä ja vesissä aiheutunut happamuuden kasvua ja epäpuhtauksien leviäminen päästölähteistä pitkiä matkoja laajoille alueille
Selite Rikin ja typen oksidit sekä ammoniakki aiheuttavat metsissä, maaperässä ja vesissä muutoksia, jotka ilmenevät happamuuden kasvuna. Rikkipäästöjä syntyy pääasiassa energiantuotannosta ja teollisuudesta. Typen oksideja puolestaan energiantuotannosta ja liikenteestä. Suomen ammoniakkipäästöt ovat pääosin peräisin maataloudesta. Ilmasta epäpuhtaudet siirtyvät maaperään ja vesistöihin laskeumana aiheuttaen haittaa kasvi- ja eläinlajistolle.

Valtioiden rajat ylittävien kaukokulkeutumien (esimerkiksi tyyppi- ja rikkipäästöt) rajoittamiseksi solmittiin Genevessä vuonna 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus. Vuonna 1983 voimaan tullutta sopimusta on sittemmin täsmennetty kahdeksalla eri aineiden päästöjen vähentämiseen ja käytön rajoittamiseen tähtäävällä pöytäkirjalla, joissa asetetaan täsmällisiä valtiokohtaisia velvoitteita. Rikin, typenoksidien ja ammoniakin sekä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästöjen vähentämistä koskee tällä hetkellä merkityksellisimpänä vuonna 1999 laadittu pöytäkirja happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonimuodostuksen vähentämisestä (Göteborg). Pysyvien orgaanisten yhdisteiden (POP) käytön vähentämistä tai lopettamista ja raskasmetallien pääästöjen vähentämistä koskevat vuonna 1998 laaditut pöytäkirjat (Århus).

EU-oikeudessa tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista annetulla direktiivillä (2001/81/EY) eli niin sanotulla päästökattodirektiivillä on annettu kullekin jäsenmaalle suurimmat sallittavat vuotuiset päästökatot neljälle, muun muassa happamoitumista aiheuttavalle aineryhmälle, eli rikkidioksidille, typen oksideille VOC-yhdisteille ja ammoniakille. Kansallisella tasolla valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2002 ilmansuojeluohjelman, jossa määritteltiin toimet, joilla Suomen oli määrä vähentää päästöjään päästökattodirektiivin (2001/81/EY) edellyttämälle tasolle vuoteen 2010 mennessä. Myös useiden muiden direktiivien ja kansallisten säädösten mukaiset toimenpiteet vähentävät mainittuja päästöjä.
Lisätiedot
Kirjoittaja: Arto Hietaniemi

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HolloE2009, Kuusiniemi&al2013, Hollo&al2011, Putkuri&al2013

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 16.01.2019: Oikeustiede:happamoituminen, kaukokulkeutuminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:happamoituminen, kaukokulkeutuminen.)