Oikeustiede:Suomen kansalaisuus/laajempi kuvaus

    Tieteen termipankista

    Palaa takaisin käsitesivulle

    Kansalaisuutta tarkoittava säännös on vuoden 1919 hallitusmuodon tapaan kirjattu perustuslain alkuun. Säännöksen sijainnilla oli oma merkityksensä hallitusmuodossa, koska seuraavan luvun perusoikeudet oli rajattu Suomen kansalaisuuteen. Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen jälkeen kansalaisuus ja perusoikeussuoja erotettiin toisistaan. Perustuslaissa on erinäisiä Suomen kansalaisuuteen kytkettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia. Niitä ovat äänioikeus valtiollisissa vaaleissa ja kansanäänestyksissä (PeL 14.1 §), vaalikelpoisuus eduskuntavaaleissa ja tasavallan presidentin vaalissa (PeL 27.1 § ja 54.1 §) sekä valtioneuvoston jäsenyys (PL 60 §). Maanpuolustusvelvollisuus koskee vain Suomen kansalaisia (PeL 127 §). Perustuslain 9.3 §:n mukaan Suomen kansalaista ei voi estää palaamasta maahan. Jotkut julkiset virat on varattu vain Suomen kansalaisille (PeL 125.1 §).

    Suomen kansalaisella on kansainvälisen oikeuden nojalla tiettyjä oikeuksia, ja kansalainen on oikeutettu saamaan palveluja Suomen valtiolta ulkomailla. Tällainen on oikeus ns. diplomaattiseen suojeluun. Kansalaisen joutuessa oikeudenloukkauksen kohteeksi vieraassa valtiossa, Suomen diplomaatti- ja konsuliedustajien on pyrittävä neuvotteluin tuon valtion viranomaisten kanssa saamaan korjauksia asiantilaan.

    Perustuslain 5.2 §:n mukaan kansalaisuudesta vapauttamisesta säädetään laissa. Lakivaraus on kvalifioitu: vapautuksen edellytyksenä on kansalaisuudettomuuden välttämiseksi, että henkilöllä on tai hän saa toisen valtion kansalaisuuden. Lakivaraus on tarpeen, koska eri valtioiden kansalaisuuslainsäädännöt poikkeavat toisistaan (jus sanguinis/jus soli). Suomen kansalainen saattaa kansalaisuudesta luovuttuaan jäädä vaille toisen maan kansalaisuutta, jos toisen maan lainsäädäntö ei tunne kansalaisuuden saamista esimerkiksi avioliiton kautta. Kansalaisuudettomuudesta puolestaan ihmiselle on erilaisia haittoja siksi, että mikään valtio ei katso olevansa oikeutettu eikä velvollinen harjoittamaan diplomaattista suojelua hänen suhteensa.

    Perustuslain sääntely mahdollistaa kaksoiskansalaisuuden l. sen, että Suomen kansalainen on yhtä aikaa sekä Suomen että jonkin muun valtion kansalainen.

    Kirjoittaja: Ilkka Saraviita