Määritelmä

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä sivu sisältää muutoksia, joita ei ole merkitty käännettäväksi.


Terminologisten määritelmien tekeminen on työllistävin osuus termityössä. Määritelmässä kerrotaan vain käsitteen olennaiset sisällölliset piirteet, jotka erottavat sen kaikista muista käsitteistä, jotka kuuluvat saman yläkäsitteen alaan. Käsitettä määritellään siis yläkäsitteensä avulla. Yläkäsitettä ei siis määritellä alakäsitteen yhteydessä, vaan omalla käsitesivullaan sijaitsevassa omassa määritelmässään.

Tavoitteena on tehdä vieruskäsitteille mahdollisimman yhdenmukaisia määritelmiä.

Vieruskäsitteitä:

aitolehti : kasvulehtien ikäsarjan keskivaiheilla oleva lehti
myöhäislehti : kasvulehtien ikäsarjan loppuvaiheessa oleva lehti

Edellisten yläkäsitteitä:

kasvulehti : kasvin yhteyttävä, yleensä vihreä lehti
lehti : varren nivelessä sijaitseva kasvin peruselin
peruselin: jokin kasvin keskeisistä elimistä: juuri, varsi tai lehti

Joukkomääritelmät
Viimeinen esimerkki (peruselin) sisältää ns. joukkomääritelmän. Jos alakäsitteiden joukko on rajattu, on mahdollista käyttää myös tämänkaltaisia määritelmiä.

Nollamääritelmä
Nollamääritelmiksi sanotaan määritelmiä, jonka tiedot tuntuvat itsestäänselviltä pelkän nimityksen perusteella. Esimerkiksi silloin, kun yhdyssanamuotoisen nimityksen toinen tai molemmat osat ovat myös termejä, systemaattisista määritelmistä tulee väistämättä nollamääritelmiä. Esimerkiksi kasvitieteen kehälehti 'kehään kuuluva lehti' ja eläintieteen eläinplankton 'plankton, joka koostuu eläimistä' ovat tällasia hyvin läpinäkyviä nimityksiä. Itsestäänselviltäkin vaikuttavat määritelmät on usein kuitenkin hyvä antaa. Näin ehkäistään väärinymmärrykset, ja määritelmässä mainitun yläkäsitteen tai erottavan piirteen kautta pääsee kiinni laajempaan käsiteverkostoon.

Kehämääritelmät
Määrittelyssä tulee välttää kehämääritelmiä, eli käsitettä ei voi määritellä sellaisen käsitteen avulla, jonka määritelmässä on käytetty ensin mainittua käsitettä (nk. ulkoinen kehä). Määritelmässä ei voi myöskään käyttää itse määriteltävään käsitteeseen viittaavaa termiä tai sen kieliopillisia muunnelmia (nk. sisäinen kehä).

Termiin viittaavat määritelmät
Termiin tai nimitykseen metatasolla viittaavat määritelmät ovat harvoin toimivia. Jos esimerkiksi kirjallisuudentutkimuksen termi spekulatiivinen fiktio määritellään "yhteisnimitykseksi fantasia-, tieteis- ja kauhukirjallisuudelle alalajeineen", sen yläkäsitteeksi annetaan määritelmässä "yhteisnimitys". Parempia vaihtoehtoja olisivat seuraavanlaiset joukkomääritelmät:
-> fantasia-, tieteis-, ja kaunokirjallisuus alalajeineen
-> fiktio, johon luetaan fantasia-, tieteis- ja kauhukirjallisuus alalajeineen

Määritelmän pituus
Määritelmän tulee olla lyhyt, vain yhden virkkeen mittainen. Määritelmään siis kirjoitetaan vain se välttämätön, joka tarvitaan, että läheiset käsitteet erottuvat toisistaan. Tarkoituksena onkin tunnistaa ne olennaiset piirteet, jotka erottavat esim. vieruskäsitteet toisistaan, ja määritellä näiden ns. olennaispiirteiden avulla.

Määritelmän muoto
Muodoltaan määritelmä alkaa pienellä kirjaimella eikä se pääty pisteeseen. Yleensä pyritään määrittelemään nimityksessä käytetyn sanaluokan avulla, esim. verbi määritellään verbillä, substantiivi substantiivilla.

Palaa ohjeisiin