Kirjallisuudentutkimus:sestiini
sestiini
| sestiini |
Provencelaisten trubaduurien kehittämä loppusoinnuton runomuoto, joka rakentuu kuudesta kuusisäkeisestä säkeistöstä sekä yhdestä kolmisäkeisestä. Ensimmäisen säkeistön säkeiden loppusanat toistuvat määräjärjestyksessä seuraavien säkeistöjen säkeiden loppusanoissa. Runo päättyy kolmisäkeiseen sakeistöön (envoi tai tornada), jonka säkeissä vielä kertautuvat ensimmäisten säkeitten loppusanat, kunkin säkeen sisällä ja lopussa aina yksi.
Tämän monimutkaisen runomuodon keksi provencelainen trubaduuri Arnaut Daniel n. 1190. Sittemmin sestiinejä ovat kirjoittaneet esim. Dante ja Petrarca. Niitä laativat myös monet renessanssin ja barokin ajan runoilijat sekä saksalaiset romantikot. Runomuotoa edustavat myös Sir Philip Sidneyn paimenrunoelma Arcadia (1590), A. C. Swinburnen runo "The Complaint of Lisa" (1878) ja Ezra Poundin "Sestina: Altaforte" (Personae, 1909).
Italian sesto=kuudes
Erikieliset vastineet
| sestina (luo nimityssivu) | englanti (English) | |
| sestina (luo nimityssivu) | italia (italiano) | |
| sestina (luo nimityssivu) | ranska (français) | |
| sestin (luo nimityssivu) | ruotsi (svenska) | |
| Sestine (luo nimityssivu) | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.2.2026: Kirjallisuudentutkimus:sestiini. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:sestiini.)