Kirjallisuudentutkimus:novelli

Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

novelli

novelli
Määritelmä lyhyehkö fiktiivinen proosakertomus, jossa yleensä kuvataan kiinteässä muodossa keskitettyä tapahtumaa, erityistä mielentilaa tai yksilöllistä kehitystä
Selite Novelli on yleensä romaania draamallisempi, joten siinä voidaan usein erottaa peripetia (käännekohta) ja kliimaksi (huippukohta). Henkilökuvaus ei yleensä ole yhtä kattavaa kuin romaanissa. Keskittäminen on novellin selkein lajityypillinen ominaisuus: se voi tarkoittaa ratkaiseva, teemaa valottavaa käännekohtaa juonessa, yhden tapahtuman tiivistä kuvausta, henkilöhahmon tai tilanteen syventämistä, jne.

Novellin uutuuteen (latinan novella/novellus) viittaava merkitys näkyy mm. J. W. von Goethen käsityksessä, jonka mukaan novelli kertoo ennen kuulemattoman tapauksen, joka tapahtuu. Friedrich Schlegel puolestaan on määritellyt novellin tekstiksi, joka kertoo jotain uutta ja outoa.

Novellin varhaismuotoja ovat mm. keskiajan runokertomukset fabliau ja conte sekä myöhäisantiikin ja itämaiden kertomus- ja tarinakokoelmat. Jo muinaisegyptiläisissä tarinoissa oli novellimaisia piirteitä. Novellien rakenteellinen, tyylillinen ja temaattinen kirjo on suuri; klassisen novellityypin rinnalle on kehittynyt useita muunnelmia. Perinteisesti länsimaisessa kirjallisuudessa novelli on jaettu kahteen alalajiin: boccacciolaiseen suljettuun novelliin ja tšsehovilaiseen avoimeen novelliin. Ensimmäisen lajin nimi viittaa novellin varhaiseen mestariin, italialaiseen Giovanni Boccaccioon, ja tämän tarinakokoelmaan Il Decamerone (1348-53, Decamerone). Tsehovilainen novelli puolestaan viittaa venäläiseen novellitaiteen mestariin Anton Tššehoviin.

Monet hyvin lyhyet, fragmentaariset ja juonettomilta vaikuttavat proosatekstit eivät pakottomasti sovi laveaankaan novellimääritelmään. Niistä puhuttaessa on turvauduttu esim. termeihin pienoisproosa tai lyhytproosa. Laajassa novellissa voi puolestaan olla pitkäkin aihekehitelmä, kuten Heinrich von Kleistin tarinassa Michael Kohlhaas (1808, suom.).

Novellitaiteen merkittäviin kehittäjiin kuuluvat myös mm. Geoffrey Chaucer, Miguel de Cervantes Saavedra, Guy de Maupassant, Nikolai Gogol, Katherine Mansfield, Edgar Allan Poe, Mark Twain, O. Henry ja Ernest Hemingway.

Ensimmäinen suomenkielinen novelli oli Niilo (Nils) Aejmelaeuksen kertomus "”Haaksirikko, suomalainen perustuskielinen taru"” (1838). Sittemmin suomalaisen novellin historiassa on erotettavissa seuraavia päälinjoja: suoraan tapahtumista liikkeelle lähtevä, eeppistä laveutta karttava juoni (Minna Canth, Teovo Pakkala, Armas Järnefelt), psykologiset tai impressionistiset luonne- ja tilannekuvaukset (Maria Jotuni, F. E. Sillanpää, Joel Lehtonen) sekä moderni novelli, jossa yhtenäisen juonen puuttuminen jättää tapahtumien tulkinnan lukijalle (Juha Mannerkorpi, Marja-Liisa Vartio, Paavo Haavikko, Veijo Meri, Antti Hyry).

Vieraskieliset vastineet

short storyenglanti
novela cortaespanja
cuentoespanja
nouvelleranska
novellruotsi
Kurtzgeschichtesaksa
Novellesaksa
Novellettesaksa
novellaudmurtti
novellavenäjä
rasskazvenäjä
novellviro

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003, OjalaA

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.08.2017: Kirjallisuudentutkimus:novelli. (Tarkka osoite: http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:novelli.)