Kirjallisuudentutkimus:normipoikkeama
normipoikkeama
| normipoikkeama | |
| anomalia |
Määritelmä
poikkeaminen kielenkäytön vakiintuneista säännöistä ja kieliopin normeista; tyylilajin riitasointu; (tahallinen) tyylirikko
Selite
Normipoikkeamia on äänteellisiä, kieliopillisia, lauserakenteellisia, sanastollisia ja merkitysopillisia. Kirjoittajan omintakeinen tyyli syntyy usein juuri tekstin anomalististen piirteiden ansiosta. Tahallisia normipoikkeamia on harrastettu erityisen runsaasti pakinoissa ja modernissa lyriikassa. Esimerkiksi Juhani Peltosen runokokoelmaan Oudot minät (1966) sisältyy kieliopillisesti anomalinen lause "Luen kirjahyllystä umpimähkään designmaljakon". Normaalisti lukea-verbin objekteiksi kelpaavat vain sanat, jotka sisältyvät esim. kirjaan tai lehteen. Hannu Launosen väitöskirjassaan Suomalaisen runon struktuurianalyysia (1984) esittämän tulkinnan mukaan Peltonen luo runossaan orwellmaisen kuvan ajasta, jolloin kirjoja ei enää lueta; niitä ei ehkä enää osata tai saada lukea.
Erikieliset vastineet
| anomaly | englanti (English) | |
| deviation | englanti (English) | |
| anomalie | ranska (français) | |
| déviation | ranska (français) | |
| anomali | ruotsi (svenska) | |
| Anomalie | saksa (Deutsch) | |
| Deviation | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 27.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:normipoikkeama. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:normipoikkeama.)