Kirjallisuudentutkimus:koneromantiikka

    Tieteen termipankista

    koneromantiikka

    koneromantiikka
    Selite

    Futurismin sukuinen suuntaus suomalaisessa 1900-luvun alkupuolen kirjallisuudessa. Suomessa koneromantiikka liitettiin erityisesti Tulenkantajat-taiteilijaryhmään. Sen tunnetuimpia esimerkkejä on Olavi Paavolaisen runo "Auto", joka ilmestyi alkuaan Tulenkantajien toisessa albumissa (1925) ja sittemmin vähäisin muutoksin Olavi Laurin (Paavolaisen) ja Mika Waltarin yhteisessä runokokoelmassa Valtatiet (1928), jossa se sai otsikon "Punainen Fiat". Kokoelmaan sisältyvät myös koneromantiikan uskontunnustukseksi luonnehdittu Paavolaisen "Terässinfonia" sekä Waltarin "Hopeahaikara", jossa kuvataan hopeahaikaraa tuotemerkkinään käyttänyttä Hispano-Suiza -autoa haltioituneesti:


    Huikaisevan taivaan alla
    pitkä, solakkaviivainen auto auringonkimaltavin kyljin,
    kärjessä hopeahaikara
    vauhdin supistamin siivin,
    - ja valkea tie.
    Vauhtimittarin levoton, hyppivä numerosarja,
    -4o-6o-8o-10-,
    tuuli ja viuhuva hiekka,
    ulvovassa vauhdissa sulautuen kilometrimerkkien lentoon
    ja hopeahaikaran ja kimeään huutoon.


    Moni työväenrunoilija oudoksui koneiden ihannointia; esim. Aku Rautala (1896-1931) julkaisi Tulenkantajat-lehdessä 1929 runon "Koneorjan laulun", jossa tehtaista ja konepajoista annetaan kuva helvetin esikartanoina.

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.3.2024: Kirjallisuudentutkimus:koneromantiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:koneromantiikka.)