Kirjallisuudentutkimus:jalo villi

Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

jalo villi

jalo villi
Määritelmä hyvä, arvokas ja jalo primitiivistä kulttuuria edustava henkilöhahmo, jota sivilisaatio ei ole ennättänyt vielä pilata
Selite Kuvitelma jalosta villistä liittyy olettamukseen, jonka mukaan luonnontilassa elävät ihmiset olisivat puhtaampia, viattomampia ja vapaampia kuin sivilisaatioissa elävät. Idea häivähtää jo roomalaisen Tacituksen teoksessa De origine et situ Germanorum (98, Germania) ja erottuu Michel de Montaignen esseessä "Des Cannibales" (1580, Kannibaaleista) sekä John Miltonin eepoksen Paradise Lost (1667, 1674, Kadotettu paratiisi) kuvauksessa Aatamista ja Eevasta. Ensimmäisen kerran käsite esiintynee John Drydenin tragediassa The Conquest of Granada (1670-71). Jalon villin hahmo oli suosittu 1600-luvulta 1800-luvun alkupuolelle; se esiintyy esim. Jean-Jacques Rousseaun teoksessa Émile, ou de l'éducation (1762, Émile), Voltairen romaanissa L'ingénu (1767, Luonnonlapsi), François René de Chateaubriandin teoksissa Atala (1801, suom.) ja René (1802), Robert Southeyn runoeepoksessa A Tale of Paraguay (1825) ja Henry Wadsworth Longfellowin kalevalamittaisessa eepoksessa The Song of Hiawatha (1855, Laulu Hiawathasta). Erityisen usein jalon villin osassa esiintyvät intiaanit. Jalon villin kautta oli mahdollista luoda ulkopuolinen näkökulma eurooppalaiseen kulttuuriin ja kritisoida sen huonoja puolia: materialismia, autoritaarista hallintojärjestelmää tai nykyaikaistumista.

Vieraskieliset vastineet

noble savageenglanti
noble sauvageranska
bon sauvugeranska
edle Wildesaksa

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 11.12.2017: Kirjallisuudentutkimus:jalo villi. (Tarkka osoite: http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:jalo villi.)