intermediaalisuus

Määritelmä Tunnistettava suhde kahden perinteisesti erillisen ilmaisuvälineen (kirjallisuus, musiikki, kuvataide, tms.) välillä: koostuu kahden ilmaisumediumin suorasta (1) tai epäsuorasta (2) osallistumisesta kulttuurisen artefaktin (teoksen) merkityksen muodostamiseen.

Selite

Intermediaalisuutta on yleensä pidetty intertekstuaalisuuden alalajina, jossa tekstien välisten viittausten sijaan viitataan median välillä. Werner Wolf ehdottaa kuitenkin kirjassaan The Musicalization of Fiction (1999), että näitä pidettäisiin erillisinä käsitteinä. Tällöin eri mediumien välinen intermediaalisuus olisi yhden mediumin sisäisen intertekstuaalisuuden kääntöpuoli.

Jotta voidaan puhua intermediaalisesta suhteesta, on molempien medioiden osallistuttava teoksen merkityksen muodostamiseen. Intermediaalisuuden voi jaotella suoraan (1) ja epäsuoraan (2) intermediaalisuuteen (suorassa variantissa molemman mediumin merkitsijät ovat teoksessa nähtävissä, esimerkiksi nuotteja tekstin seassa). Edelleen voidaan erotella tapaukset, joissa mediumit ovat tasavertaisia, ja tapaukset joissa toinen on toiselle alisteinen (esiintyy toisen sisällä).

Esimerkki epäsuorasta intermediaalisesta suhteesta, jossa dominoiva medium on kirjallisuus ja alisteinen medium musiikki, on James Joycen Ulysses-romaanin (1922) ”Seireenit” -episodi, jossa Joyce pyrkii häivyttämään rajapintaa proosan ja musiikin ilmaisukeinojen välillä.

Erikieliset vastineet

intermediality (luo nimityssivu)

englanti (English)

Lähikäsitteet

intertekstuaalisuus (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

Higgins1966, Wolf1999

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 27.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:intermediaalisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:intermediaalisuus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →