exlibris

Määritelmä kirjanomistajan merkki, johon sisältyy sanojen ex libris ohella omistajan nimi ja yleensä myös monogrammi (nimikirjaimet) tai vaakuna sekä jokin vertauskuva tai tunnuslause

Selite

Ensimmäiset irralliset exlibris-merkit laadittiin 1500-luvun puolivälin tienoilla, pian kirjapainotaidon keksimisen jälkeen, jolloin merkki siirtyi yleisesti kirjan sisäpuolelle. Vanhoissa exlibriksissä käytettiin monogrammien ja vaakunoiden ohella kuvituksena esim. pöllöjä, korppeja, luurankoja, kirjoja, elämänpuita ja erilaisia koristekuvioita. Mukaan sovitettiin tunnuslauseita, jotka toisinaan olivat hyvin suorasukaisia:

Ite ad vendentes et vobis (Mene kirjakauppaan ja osta)

Keine Leihbibliotek (Ei lainakirjasto)

Exlibriksiä ovat laatineet monet merkittävät taiteilijat aina Albrecht Düreristä ja Hans Holbein nuoremmasta alkaen. Suomessa niitä ovat sommitelleet esim. Hugo Simberg, Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Väinö Aaltonen, Helene Schjerfbeck ja Raimo Kanerva. Exlibristen uomen ennätys lienee Erkki Tantulla (1907-85), jonka kynästä lähti yhteensä 193 merkkiä, kaikki tunnetuille julkisuuden henkilöille.

Lisätiedot Latinan ex librīs = kirjoista, kirjakokoelmasta

Erikieliset vastineet

ex libris	englanti (English)
exlibris	ruotsi (svenska)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:exlibris. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:exlibris.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →