Kirjallisuudentutkimus:Juvenaliksen satiiri

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Juvenaliksen satiiri

Juvenaliksen satiiri
Selite Roomalaisen runoilijan Decimus Junius Juvenaliksen (n. 50 - n. 130) mukaan nimetty satiirimuoto. Juvenaliksen satiirit poikkevat kärkevyydessään ja pessimistisyydessään Horatiuksen lempeämmistä satiireista. Juvenalis kirjoittaa myös: "Si natura negat, facit indignatio versum" (Jos ei ole runoilijaksi syntynyt, suuttumus pakottaa runoilemaan). Perimätiedon mukaan keisari Domitianus ajoi Juvenaliksen maanpakoon tämän syyllistyttyä hänen suosikkinsa herjaamiseen. Juvenaliksen satiirien maalitauluina ovat rikkaat, teeskentelijät, säädyllään ylpeilevät, naissukupuoli, ulkomaalaiset (etenkin kreikkalaiset),suurkaupungin elämä, yleinen moraalittomuus,jne. Moralisteille ominaiseen tapaan hän hekumoi kaikkinaisen mädännäisyyden kuvaamisella. Samuel Johnson on jäljitellyt Juvenalista runoissaan "London" (1738) ja "The Vanity of Human Wishes" (1749), mutta Jonathan Swift tulee teoksissaan vielä lähemmäksi Juvenaliksen kompromissitonta henkeä.

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.01.2019: Kirjallisuudentutkimus:Juvenaliksen satiiri. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:Juvenaliksen satiiri.)