Historia:lapuanliike
lapuanliike | lapualaisuus | Lapuan liike
| lapuanliike | |
| lapualaisuus | |
| Lapuan liike |
Määritelmä
Suomessa vuosina 1929–1932 toiminut, erityisesti Pohjanmaalla laajasti kannatettu antikommunistinen ja oikeistoradikaali kansanliike, joka tavoitteli alun perin kommunismin hävittämistä Suomesta
Selite
Antikommunistinen ja oikeistoradikaali lapuanliike sai alkunsa vuonna 1929 Lapualla Pohjanmaalla paikallisen työväentalon väkivaltaisesta sulkemisesta eli naulaamisesta, ja sitä johti maanviljelijä ja aktivisti Vihtori Kosola. Liike pyrki hävittämään kommunismin Suomesta muun muassa painostamalla poliittisia päättäjiä väkivallan uhalla ja terrorilla. Liike järjesti kansankokouksia, kansalaislähetystöjä, valtuuskuntia ja muita joukkovoiman osoituksia, mutta sen tunnetuin toimintatapa olivat kuitenkin muilutukset eli kommunistien ja ylipäänsä vasemmistolaisten sekä myös muiden liikkeen vastustajiksi miellettyjen poliitikkojen väkivaltaiset kyyditykset useimmiten itärajalle tai sen läheisyyteen. Muilutuksista suurta yleistä pahennusta herätti Suomen entisen presidentin K. J. Ståhlbergin kyydittäminen 14. lokakuuta 1930 Helsingistä Joensuuhun. Ståhlberg ei suinkaan ollut vasemmistolainen vaan liberaali, maltillinen oikeistolainen, maan tasavaltalaisen hallitusmuodon kirjoittaja ja vahva kannattaja, jota lapuanliike piti tästä syystä poliittisena vastustajanaan. Yleinen mielipide kääntyikin tässä vaiheessa lapuanliikettä vastaan, vaikka vielä heinäkuussa 1930 liike oli onnistunut talonpoikaismarssinsa avulla vaihtamaan maahan itselleen mieluisamman hallituksen ja pääministerin. Talvella 1930–1931 liike yritti järjestäytyä ja vaikuttaa presidentinvaaleihin, ja lopulta erittäin täpärässä vaalissa valittiinkin valitsijamiesten kolmannella äänestyskierroksella kokoomuslainen Pehr Evind Svinhufvud, jota myös lapualaiset kannattivat. Lapuanliikkeen kannatus kuitenkin laski tämän jälkeen, koska se ryhtyi seuraavaksi tavoittelemaan kommunismin hävittämisen lisäksi myös sosialidemokratian ja koko vasemmistolaisen työväenliikkeen kitkemistä Suomesta. Syksyllä 1931 RKP:läinen sisäministeri Ernst von Born käski avaamaan SDP:läisten haltuun siirtyneen Lapuan työväentalon, mikä johti tilanteen uuteen kärjistymiseen Lapualla. Liike omaksui loppusyksystä entistä äärioikeistolaisemman ohjelman, mikä samalla heikensi liikkeen mahdollisuuksia saada ajatuksilleen tukea liikkeen omien ydinkannattajien ulkopuolelta. Kun liikkeen uusmaalaiset kannattajat päättivät 25. tammikuuta 1932 naulata kiinni kaikki Mäntsälän työväentalot, tilanne kärjistyi kohti aseellista yhteenottoa juuri ennen SDP:hen loikanneen entisen kokoomuskansanedustaja Mikko Erichin puhetilaisuutta Mäntsälän Ohkolan työväentalolla. Arviolta 400–700 lapualaisia kannattanutta suojeluskuntalaista keskeyttikin Erichin puheen 27.2.1932 Ohkolassa ammuskelemalla, minkä jälkeen suojeluskuntalaiset siirtyivät omalle talolleen ja kieltäytyivät antautumasta viranomaisille. Näin alkaneessa Mäntsälän kapinassa panoksena oli Suomen tasavaltalaisen ja parlamentaarisen hallitusmuodon jatko, mutta kun presidentti Svinhufvud asettui kuuluisassa radiopuheessaan 3. maaliskuuta 1932 laillisen järjestyksen ja hallitusvallan puolelle ja pyysi suojeluskuntalaisia laskemaan aseensa ja palaamaan koteihinsa, kapinalliset taipuivat. Mäntsälän kapina päättyi 7. maaliskuuta, ja lapuanliikkeen johto tuomittiin lyhyisiin vankeusrangaistuksiin ja liike itsessään määrättiin lakkautettavaksi laillisen yhteiskuntajärjestyksen vastaisena. Lapualaisten poliittista perintöä jatkamaan perustettiin tämän jälkeen Isänmaallinen Kansanliike IKL.
Erikieliset vastineet
| Lapua Movement | englanti (English) | |
| Lapporörelsen | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
- Mäntsälän kapina (alakäsite)
- oikeistoradikalismi (yläkäsite)
- talonpoikaismarssi (alakäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 1.5.2024: Historia:lapuanliike. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:lapuanliike.)