Geologia:mammutti
mammutti
| mammutti |
Mammutit (suku Mammuthus) ovat yksi varsinaisten norsujen (Elephantidae) pitkälle erilaistuneista pääkehityslinjoista aasiannorsujen (Elephas), afrikannorsujen (Loxodonta) sekä hybridisaation tuloksena syntyneen Palaeoloxodon-suvun ohella. Mammuttien tunnusomaisia piirteitä ovat korkea, yksikupolinen kallon lakiosa, tiiviisti vierekkäin sijainneet syöksyhampaiden tupet kallossa, sekä spiraalimaisesti kierteiset syöksyhampaat, jotka kaartuvat tyviosastaan alas- ja ulospäin ja kärjestään ylös- ja sisäänpäin. Poskihampaissa näkyy suvun evoluutiohistorian aikana sopeutuminen hampaita kuluttavan kasviravinnon (kuten heinäkasvien) tehokkaaseen käsittelyyn muun muassa kiilleharjanteiden määrän sekä hammaskruunun korkeuden kasvamisen kautta.
Mammutit saivat alkunsa useimpien muiden norsueläinsukujen tapaan Afrikassa, mistä ne levittäytyivät noin 3 miljoonaa vuotta sitten Euraasiaan ja noin 2 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikkaan. Varhaisin tunnettu mammuttilaji oli Mammuthus subplanifrons, jonka fossiileja on löydetty Itä- ja Etelä-Afrikan löytöpaikoilta noin 6–4 miljoonan vuoden ikäisistä kerrostumista. M. subplanifrons oli varhainen, melko erikoistumaton norsulaji, jolla oli matalakruunuiset poskihampaat ja monipuoliseen kasviainekseen perustuva ruokavalio, mutta kallossa näkyy jo mammuteille ominaisia piirteitä kuten kierteiset syöksyhampaat.
Sukupuuttoon kuolleiden norsulajien ravintoa voidaan analysoida tutkimalla hammaskiilteen mikroskooppisia kulumisjälkiä (microwear-menetelmä), purupinnan kulunutta muotoa (mesowear-menetelmä), sekä hammaskiilteestä mitattuja hiilen ja muiden alkuaineiden isotooppisuhteita. Plioseeniajalla noin 4–2,6 miljoonaa vuotta sitten mammuttien sukua edustivat Pohjois-Afrikassa Mammuthus africanavus ja Itä-Afrikassa niin kutsuttu ”Hadar-tyypin” mammutti, jotka olivat hampaistoltaan vain hiukan M. subplanifrons-lajia erilaistuneempia. Ensimmäinen Afrikan ulkopuolelle levittäytynyt mammuttilaji oli hyvin paljon M. africanavus -lajin kaltainen M. rumanus, jonka vanhimmat fossiilit tunnetaan noin 3 miljoonan vuoden ikäisistä kerrostumista Israelista, sekä hiukan nuoremmista, noin 3–2,5 miljoonaa vuotta vanhoista kerrostumista Romaniasta, Italiasta ja Englannista. Eurooppaan levittyään laji eli suhteellisen metsäisissä ympäristöissä ja käytti ravintonaan pääasiassa puiden ja pensaiden lehtiä.
Jääkausiajan (pleistoseeniajan) alkupuolella noin 2,5 miljoonaa – 700 000 vuotta sitten Euraasiassa mammutteja edusti laajalle levinnyt, suurikokoinen etelänmammutti (Mammuthus meridionalis), joka oli hyvin sopeutumiskykyinen, ravinnoltaan vaihteleva laji. Se sopeutui elämään monenlaisissa elinympäristöissä lämpimistä metsistä kylmien ilmastovaiheiden puoliavoimille heinämaille. Hampaistoltaan M. meridionalis oli aikaisempia mammuttilajeja hiukan erikoistuneempi, mutta sen poskihampaat olivat edelleen melko matalakruunuiset.
Lähes 2 miljoonaa vuotta sitten Itä-Aasian avoimemmissa ja kuivemmissa ympäristöissä kehittyi niin kutsuttu aromammutti (Mammuthus trogontherii), joka oli M. meridionalis-lajia huomattavasti erikoistuneempi hampaistoltaan: sillä on kuluttavien heinäkasvien käsittelyyn erikoistuneet, moniharjanteiset ja korkeakruunuiset poskihampaat. Hiukan myöhemmin M. trogontherii levittäytyi myös Pohjois-Amerikkaan, missä siitä kehittyi kolumbianmammutti (Mammuthus columbi). Pleistoseeniajan keskivaiheilla noin 900 000 vuotta sitten jääkausi-ilmaston ankaroitumisen myötä M. trogontherii myös levittäytyi länteen ja korvasi Euroopassa aiemmin yleisen mutta heikommin ankariin oloihin sopeutuneen M. meridionalis -lajin. Erikoistuneesta hampaistostaan huolimatta myös M. trogontherii oli ravinnoltaan vaihteleva laji, joka sopeutui monenlaisiin elinympäristöihin. Sekä M. meridionalis että M. trogontherii olivat hyvin suurikokoisia norsulajeja: suurimmat yksilöt olivat säkäkorkeudeltaan yli 4 metrin korkuisia ja painoivat yli 10 tonnia. Norsueläinten ruumiin massaa voidaan arvioida vertailemalla nykyisiltä norsuilta saatujen luumittojen ja ruumiin massan suhteen perusteella.
Itä-Aasian kylmissä elinympäristöissä noin 600 000 vuotta sitten kehittynyt villamammutti (M. primigenius) levittäytyi viime jääkauden (noin 100 000 – 10 000 vuotta sitten) aikana laajalti koko pohjoiseen Euraasiaan ja Alaskaan. Villamammutti on viimeinen mammuttilaji, joka selvisi jäännöspopulaationa pohjoisen jäämeren saarilla noin 4000 vuotta sitten asti. Villamammutti oli aikaisempia mammutteja pienikokoisempi, noin nykyisen aasiannorsun kokoinen, ja sille ovat tyypillisiä sopeutumat kylmiin oloihin, kuten paksu turkki ja pienet korvat ja häntä. Villamammutti oli hampaistoltaan erikoistunein mammuttilaji: sen hampaat ovat hyvin korkeakruunuiset ja moniharjanteiset ja laji käytti ravintonaan pääasiassa heinäkasveja. Myös villamammutin syöksyhampaat ovat lajin kokoon nähden pidemmät ja voimakkaammin kiertyneet kuin aikaisemmilla mammuttilajeilla. Pleistoseeniajan myötä mammuteista myös kehittyi saarilla kääpiölajeja, kuten Mammuthus creticus Kreetan saarella pleistoseeniajan alkupuolella, M. lamarmorai Sardiniassa pleistoseeniajan loppupuolella ja M. exilis Kalifornian edustan saarilla viime jääkauden aikana.
Mammuttien suku kuoli sukupuuttoon villamammutin sukupuuton myötä vaiheittain 12 000–4000 vuotta sitten todennäköisesti ilmaston muuttumisen ja nykyihmisen levittäytymisen aiheuttaman metsästyspaineen yhteisvaikutuksen myötä.Erikieliset vastineet
| mammoth | englanti (English) | |
| mammut | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Lister&al2005, Nogues-Bravo&al2008, Rivals&al2012, Rivals&al2015, Saarinen&Lister2016, Sanders&al2010
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.4.2024: Geologia:mammutti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Geologia:mammutti.)