Filosofia:intuitio

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

intuitio | näkemä

intuitio
näkemä
Määritelmä kyky kokea asioiden todellinen laita ilman, että kykenee selittämään tai perustelemaan kokemustaan
Selite Tietoa sanotaan intuitiiviseksi, jos se on luonteeltaan katselevaa eli toisaalta riippumatonta järkeilystä ja käsitteistä ja toisaalta välitöntä. Tieteen todistamattomat periaatteet tiedetään tässä mielessä intuitiivisesti. Antiikin kreikankielisen filosofian alueella intuitiosta puhutaan yleensä kreikan sanaan nous (suom. ymmärrys) liittyvissä tapauksissa. Esimerkiksi uusplatonismissa intuitioksi kutsutaan korkeimman tason inhimillistä ymmärtämistä, joka kuuluu Ykseyden jälkeen ensimmäisen hypostaasin nous alueelle. Keskiajan skolastisessa filosofiassa intuitiivinen tieto vakiintui tarkoittamaan yksilöolioiden havaitsemista suoralla ja välittömällä tavalla. Eräissä teorioissa tällaiselta intuitiiviselta havainnolla edellytettiin nimenomaan aistimuksen laatuun liittyviä ominaisuuksia (Alhazen (965-1040), Roger Bacon (1214-1294)), mutta yleensä skolastiset teoriat intuitiivisesta ymmärtämisestä painottivat intellektuaalisia piirteitä: kyse oli havaitun yksilön olemuksen paljastavasta välittömästä näkemisestä tai muusta havaitsemisesta, joka oli vastakkainen abstrahoidulle tiedolle.
Omassa intuition teoriassaan Rene Descartes (1596-1650) halusi sanoutua irti skolastisen filosofian tavasta käyttää intuition käsitettä, luultavasti koska hän halusi erottaa intuition kokonaan aistimellisuudesta ja pitää sen kokonaan aineettoman mielen alueella. Descartesin intuitio ei myöskään aina suuntautunut yksilöolioihin. Pikemminkin vain omien ajatusten intuitiivista käsittämistä voitiin Descartesin mielestä pitää yksilöolioihin suuntautuvana. Pääasiallinen intuitiivisen tiedon alue oli hänelle mielen synnynnäisiin ideoihin sisältyvä tieto, kuten matemaattiset tai käsitteelliset totuudet. Myöhemmässä filosofiassa intuition käsitettä on käytetty monilla toisistaan poikkeavilla tavoilla. Uudella ajalla käsitettä ei kuitenkaan enää ole kytketty aistien antamaan tietoon.
Aiemmasta perinteestä poikkeavalla tavalla intuitio-termiä (Anschauung) käytti Immanuel Kant (1724-1804). Intuitiolla Kant tarkoittaa ei-käsitteellistä suhdetta, joka vallitsee subjektin ja yksittäisen olion välillä. Intuitiossa mieli suuntautuu yhteen objektiin. Ihmiselle intuitio on yleensä havaintoperäistä. Kun esimerkiksi joku näkee puun, hänellä on intuitio tuosta puusta tai hän intuoi puun. Tällainen puun intuitio on empiirinen, koska se ei ole oma kyhäelmämme vaan ikään kuin ulkoa annettu - Kant ajatteli myös eläinten kykenevän intuitioon. Härkä näkee tallinsa oven, mutta koska Kantin mukaan eläimiitä puuttuvat käsitteet, härkä ei näe tuota ovea tallin ovena. Empiirisen intuition lisäksi erityisesti matematiikassa on puhtaita intuitiota. Geometrian käsitteillä, kuten suoran tai kolmion käsitteillä, on myös ei-käsitteellinen sisältö. Olisi houkuttelevaa sanoa, että silloin kun jollakulla on intuitio objektista, hänen mielessään olisi havainnollistus tuosta objektista. Näin ei kuitenkaan voi aina tehdä. Kantin mukaan matemaatikolla voi olla intuitio säännöllisestä tuhatkulmiosta, vaikka tuollaisen tuhatkulmion piirtäminen mieleen onkin mahdotonta. Tässä tapauksessa geometrikko ymmärtää, miten tuollainen objekti on sääntöä seuraamalla tuotettavissa ei-käsitteelliseen avaruuteen. Ihmisen intuitio on välttämättä aistimellinen, mikä tarkoittaa, että ei-käsitteellinen suhde subjektin ja objektin välillä on välttämättä ajallis-avaruudellinen. Vaikka Kant kieltää ymmärtävänsä, mitä ei-aistimellinen puhdas intellektuaalinen intuitio voisi tarkoittaa, hän ei pidä tällaista mahdottomana. Hän sanoo, että jotkut filosofit ovat liittäneet tuollaisen puhtaan intuition Jumalaan. On huomattava, että vaikka Kant pääasiassa tarkoittaa intuitiolla suhdetta subjektin ja yksittäisen objektin välillä, hän joskus tuntuu tarkoittavan intuitiolla myös tuota objektia - kaksimerkityksisyys, jonka Kantin käyttämä saksan sana Anschauung sallii.'
Henri Bergsonin (1859-1941) mukaan intuition avulla voidaan tavoittaa välittömän tietoisuuden sisältö. Hänelle intuitio on välittömän tietoisuuden sisältöön kohdistuvaa reflektiota, jossa yritetään tavoittaa kokemuksen ajallinen luonne eli tietoisuudessa tapahtuva uuden kehkeytyminen. Bergsonin mukaan jokaisella ihmisellä voi olla intuitiivisia hetkiä, mutta vasta jännittämällä ja keskittämällä tietoisuutta intuitio voidaan kehittää filosofiseksi menetelmäksi. Tämän avulla voidaan tuoda esiin tietoisuuden jatkuva liike ja sen äärimmäinen moninaisuus, joka ilmenee jokaisen hetken ainutlaatuisuudessa. Mikään tapahtuma ei toista itseään täydellisesti tietoisuudessamme eikä mitään kokemusta voi korvata toisella. Intuitiivinen kokemus on mahdoton ilmaista kielessä, sillä kieli on aina tulosta aiemmista kokemuksista eikä siten voi tavoittaa intuitiossa ilmenevien uusien asioiden muodostumista. Kielikuvien avulla voidaan kuitenkin lähestyä intuitiivisia kokemuksia.
Lisätiedot lat. intuere=katsoa, nähdä

Vieraskieliset vastineet

intuitionenglanti
intuizioneitalia
intuitionranska
intuitionruotsi
Anschauungsaksa
Intuitionsaksa
intuitsioonviro

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

OksanenMLaunisVSajamaS2010, KorkmanYrjönsuuri1998, Kant2013, YrjönsuuriM2009, AlhanenK2010

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.03.2019: Filosofia:intuitio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:intuitio.)