Filosofia:fenomenologinen etiikka

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

fenomenologinen etiikka

fenomenologinen etiikka
Definition normatiivisen etiikan suuntaus, joka on kiinnostunut ihmisen elämismaailman luonteesta ja sen suhteesta ulkoiseen todellisuuteen
Explanation Edmund Husserl (1859–1938) ehdotti eettisen tietoisuuden perustaksi sympatian kokemusta kun taas Martin Heideggerin (1889–1976) oppia ”autenttisesta olemisesta” voi pitää normatiivisena oppina. Liettualaissyntyinen ranskalainen filosofi Emmanuel Levinas (1906–1995) kehitteli Husserlin ja Heideggerin ajatusten pohjalta omaperäistä fenomenologista etiikkaa. Hänen mielestään fenomenologiassa on painottunut liiaksi ”itseyden” eli yksilöllisen olemisen ja nykyisyyden merkitys. Levinas esittää paneutumista toisena olemiseen, ”toiseuden” ajattomaan merkitykseen. Ihmiset ovat monella tavalla haavoittuvia, ja sen näkeminen saa meidät kokemaan vastuuta toisista ja vaatimaan itseltämme sellaista.

Equivalents

phenomenological ethicsenglanti

Related Concepts

Sources

PietarinenJ2015, Logos2007

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.07.2019: Filosofia:fenomenologinen etiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:fenomenologinen etiikka.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →