Filosofia:fenomenologinen etiikka

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

fenomenologinen etiikka

fenomenologinen etiikka
Määritelmä normatiivisen etiikan suuntaus, joka on kiinnostunut ihmisen elämismaailman luonteesta ja sen suhteesta ulkoiseen todellisuuteen
Selite Edmund Husserl (1859–1938) ehdotti eettisen tietoisuuden perustaksi sympatian kokemusta kun taas Martin Heideggerin (1889–1976) oppia ”autenttisesta olemisesta” voi pitää normatiivisena oppina. Liettualaissyntyinen ranskalainen filosofi Emmanuel Levinas (1906–1995) kehitteli Husserlin ja Heideggerin ajatusten pohjalta omaperäistä fenomenologista etiikkaa. Hänen mielestään fenomenologiassa on painottunut liiaksi ”itseyden” eli yksilöllisen olemisen ja nykyisyyden merkitys. Levinas esittää paneutumista toisena olemiseen, ”toiseuden” ajattomaan merkitykseen. Ihmiset ovat monella tavalla haavoittuvia, ja sen näkeminen saa meidät kokemaan vastuuta toisista ja vaatimaan itseltämme sellaista.

Vieraskieliset vastineet

phenomenological ethicsenglanti

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

PietarinenJ2015, Logos2007

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 24.01.2019: Filosofia:fenomenologinen etiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:fenomenologinen etiikka.)