elegia

Määritelmä elegisellä distikonmitalla kirjoitettu runo

Selite

Kreikassa elegiat (alun perin auloksella säestetyt laulut) jakaantuivat taistelu-, rakkaus- ja mietelmäelegioihin ja epigrammeihin. Taistelu- eli sotaelegioita kirjoittivat Kallinos (600-l. eaa.) ja Tyrtaios (600-l. eaa.), rakkauselegioita Mimnermos (n. 650–580 eaa.), miete-elegioita (gnoomirunoja) Solon (n. 640–n. 560 eaa.), Theognis (500-l. eaa.) ja Ksenofanes (n. 570–470 eaa) ja epigrammeja Fokylides (n. 550 eaa.) ja Simonides (555–470 eaa.).

Hellenistisiä elegiarunoilijoita olivat Filetas (n. 340–280 eaa.) ja Kallimakhos (n. 305–240 eaa.). Roomalaisia elegiarunoilijoita olivat Gaius Cornelius Gallus (n. 69–26 eaa.), Sextus Propertius (n. 47–15 eaa.), Publius Ovidius Naso (43 eaa. – n. 18 jaa.) ja Albius Tibullus (n. 50–19 eaa.).

Lisätiedot Latinan elegia < kreikan ἐλεγεία, ἐλεγεῖον < ἔλεγος 'surulaulu'.

Lähikäsitteet

epigrammi (alakäsite)
lyriikka (yläkäsite)

Käytetyt lähteet

KivistöS&RiikonenHK&SalmenkiviE&Sarasti-WileniusR2007, Castrén&Pietilä-Castrén2000

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.5.2024: Antiikintutkimus:elegia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Antiikintutkimus:elegia.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →