Oikeustiede:valtiosääntöluokitukset

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

valtiosääntöluokitukset

valtiosääntöluokitukset
Definition menettely, jolla pyritään tuottamaan yleistä informaatiota valtiosääntöjen sääntelyalasta ja rakenteesta
Explanation Tavallisimmin jaotteluperusteena käytetään valtiosääntöjen ulkoiseen muotoon tai niiden sisältöön liittyviä ominaisuuksia, ja ne ovat usein osittain päällekkäisiä. Luokitukset eivät aina ole selvärajaisia. Valtiosääntöjärjestelmien välillä voi olla aste-eroja, joista luokitus kuvaa vain ääripäät. Lisäksi on huomattava, että luokitusten perustana on usein muodollinen valtiosääntö. Tosiasiallinen valtiosääntö eli se, miten valtiosääntöinen järjestelmä käytännössä rakentuu, ei aina vastaa säädännäiseen oikeuteen perustuvaa muodollista valtiosääntöä.

Kaikkien maiden valtiosääntöjä ei voida kiistatta sijoittaa selkeisiin luokituksiin - ei ainakaan kaikkiin niistä. Luokitukset perustuvat usein eurooppalaiseen oikeusajatteluun. Sen vuoksi muutamissa ns. kolmannen maailman maissa olevat oikeusjärjestelmät ja valtiosäännöt saattavat ainakin muodollisesti poiketa luokituksen perusteina olevista valtiosääntöisistä järjestelmistä niin paljon, ettei niiden sijoittaminen esitettäviin ryhmiin olisi oikeudenmukaista. Luokitukset perustuvat yleensä joko valtiosäännön muotoon tai sisältöön tai valtion rakenteeseen.

Jaotteluja voidaan tehdä esimerkiksi sillä perusteella, miten suuri osa valtiosäännöstä perustuu säädännäiseen oikeuteen, miten suuri osa valtiosäännöstä sisältyy perustuslakeihin tai miten hajallaan valtiosääntönormit ovat lainsäädännössä.

Kirjoitettujen ja kirjoittamattomien valtiosääntöjen välisen jaottelun perusteena on se, onko valtiosääntöön kuuluviksi määritellyt normit sisällytetty positiivisen oikeuden säädöksiin vai perustuvatko ne tapaoikeuteen ja valtiokäytäntöön. Erottelu saatetaan tehdä myös koottujen ja hajanaisten valtiosääntöjen välillä. Valtiosääntö saattaa silloinkin, kun se sisältyy osittain perustuslakeihin ja osittain muuhun lainsäädäntöön, olla koottuna tiettyyn valtiosääntölakien joukkoon.

Valtiosäännössä järjestellään eräitä yhteiskunnan perussuhteita. Näitä koskevia erilaisia sääntelyjärjestelmiä voidaan käyttää myös valtiosääntöjen luokitusperusteina. Tällä tavoin on mahdollista esittää lähes rajaton luokitusten joukko. Ensinnäkin saatetaan erottaa toisistaan jäykät ja joustavat valtiosäännöt. Tämä jako voi perustua joko muodollisiin tai tosiasiallisiin tekijöihin. Jaottelun perustana on valtiosäännön muuttamisen vaikeusaste (muodollisesti jäykät tai joustavat) tai se, miten usein ja siten helposti valtiosääntöä on käytännössä muutettu (tosiasiallisesti jäykät tai joustavat).

Valtiosääntöjä voidaan luokitella myös sillä perusteella, miten valtiovalta on valtiosäännössä jaettu eri valtioelinten kesken. Perusjakona voidaan pitää järjestelmiä, joissa valtiovalta on hajautettu, ja järjestelmiä, joissa valtiovalta on keskitetty. Hajautetun järjestelmän perusajatuksena on valtiovallan jako erillisille valtioelimille. Mallin pohjana on yleensä valtiovallan kolmijako-oppi. Hajautetun ja keskitetyn valtiosäännön välimuotona voidaan pitää parlamentaarisia valtiosääntöjä, joissa tosin on toteutettu valtiovallan (erityisesti lainsäädäntövallan ja toimeenpanovallan) jako, mutta joissa parlamentilla on kuitenkin valinta ja valvontaoikeus ylimpiin hallitusvallan käyttäjiin.

Keskitetyissä valtiosääntöisissä järjestelmissä valtiovalta on keskitetty yhdelle valtioelimelle. Teoriassa on mahdollista keskittää valtiovalta mille tahansa valtioelimelle, mutta käytännössä esiintyy tavallisesti kaksi mahdollisuutta: valta on keskitetty joko hallitusvallan käyttäjille (ääritapauksessa hallitsijalle) tai kansanedustuselimelle. Jälkimmäistä järjestelmää kutsutaan tavallisesti edustuselinkeskeiseksi tai parlamenttikeskeiseksi järjestelmäksi.

Hallitusvallalle keskitetyssä vallankäytössä saattaa kysymyksessä olla kansanvaltaisen kontrollin ulottumattomiin liukunut vallankäyttö, jolloin järjestelmää voidaan pitää diktatorisena.

Valtiosääntöjen luokitus voidaan perustaa myös valtion vallankäytön organisointitapaan, valtion rakenteeseen ja erityisesti siihen, mitkä ovat valtakunnallisten ylimpien toimielinten ja alueellisten viranomaisten ja toimielinten keskinäiset valtasuhteet. Kysymyksessä on tietysti läheisesti myös valtiosäännön sisältöön perustuva luokitus.

On puhuttu monarkkisista ja tasavaltaisista valtiosäännöistä. Tällä valtiomuotoon perustuvalla jaottelulla ei ole nykyisin sanottavaa käytännön merkitystä. Periaatteellisesti on tietysti tärkeää, onko valtionpäämies (vaaleilla) valittu vai perustuuko asema perimysjärjestelmään ja syntyperään. Koska erityisesti Euroopassa monarkit ovat vähitellen menettäneet valtaoikeuksiaan, ei jaottelulla ole nykyisin vaikutusta valtiollisen vallan käyttöön tai jakoon. Monarkiat ovat historian kulussa jatkuvasti vähentyneet. Nykyisin niitä on jäljellä enää runsaat kolmekymmentä.

Yhtenäisvaltion eli unitaarinen valtiosääntö ja liittovaltion eli federatiivinen valtiosääntö eroavat toisistaan siten, että jälkimmäisessä on keskeisessä asemassa liittovaltion ja osavaltioiden valtioelinten keskinäissuhteiden järjestäminen. Liittovaltion valtiosääntö on usein eräällä tavoin kaksiportainen: toisen osan muodostaa koko liittovaltiota koskeva valtiosäännön ydinosat sisältävä perustuslaki, ja toinen osa koostuu osavaltioiden perustuslaeista. Periaatteessa federatiivisten valtiosääntöjen mukaan osavaltioiden toimivalta on liittovaltiosta riippumatonta, eikä osavaltioita voida pitää liittovaltiolle alisteisina. Sen sijaan unitaarisen valtiosäännön perusajatuksena on se, että valtion ylimmät toimielimet ovat kaikkien alueellisten viranomaisten ja toimielinten yläpuolella. Konfederatiivisen valtiosäännön mukaan keskusvallan valtioelimet ovat osavaltioiden ylimmille valtioelimille alisteisia. Tällaisessa tapauksessa voi olla vaikeaa hahmottaa konfederaatiota valtioksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Kysymyksessä on pikemminkin valtioliitto, jonka valtiosääntö muistuttaa enemmän valtiosopimusta kuin perinteistä perustuslakia.

Valtiosäännönkin kannalta voidaan erottaa toisistaan yksipuoluejärjestelmät ja monipuoluejärjestelmät. Valtiorakenteen ja valtiollisen vallankäytön kannalta saattaa näet olla merkitystä myös sillä, miten kansalaisten vaikutusvallan kanavointi ylimpään päätöksentekoon tapahtuu. Jos vaikutusmahdollisuutta ei ole lainkaan, järjestelmää voidaan pitää diktatorisena. Tosiasiassa diktatorisia valtiosääntöjä esiintyy historiassa aika ajoin. Niiden pysyvyys on kuitenkin tavallisesti ollut lyhytaikaista. Muodollisesti mikään valtiosääntö ei tunnustaudu diktatoriseksi.

Demokraattisissa valtiosäännöissä kansanvalta on tavallisimmin toteutettu edustuksellisena demokratiana, joskin ainakin muodollisissa valtiosäännöissä on esitetty myös pääasiassa suoraan demokratiaan perustuvia malleja. Edustuksellisissa järjestelmissä kansanvalta tavallisimmin kanavoituu poliittisten puolueiden kautta valtion ylimpään päätöksentekoon. Silloin on merkitystä sillä, miten puoluejärjestelmä on valtiosäännössä määritetty. Yksipuoluejärjestelmiä, joita valtiosääntöjen piirissä on nykyisin pieni vähemmistö, on lähinnä eräissä kehitysmaissa. Monipuoluejärjestelmien joukossa on vielä mahdollista erottaa (pääosin) kaksipuoluejärjestelmät ja tosiasiassakin monipuoluejärjestelmät. Viimeksi mainittuun jakoon vaikuttaa käytännössä parlamenttivaalien vaalijärjestelmä. Enemmistövaalijärjestelmä suosii tosiasiassa kaksipuoluejärjestelmän muodostumista, kun taas suhteellinen vaalijärjestelmä edistää useiden puolueiden muodostumista.
Additional Information
Kirjoittaja: Teuvo Pohjolainen

Related Concepts



References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2019: Oikeustiede:valtiosääntöluokitukset. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:valtiosääntöluokitukset.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →



SLYpalkki.jpg