sininen taivas

Selite Kuun pinnalla otetuissa kuvissa taivas on yönmusta, vaikka maisema kylpee päivänvalossa. Taivaan sinisen värin täytyy siis johtua ilmakehästä.

Vaikka puhdas ilma vaikuttaakin täysin läpinäkyvältä, se ei aivan sellaista ole, sillä ilmakehän molekyylit sirottavat Auringon valoa. Sironta voi tapahtua mihin suuntaan tahansa, ja siksi koko taivas näyttää valoisalta. Molekyylit ovat näkyvän valon aallonpituutta pienempiä, jolloin sironnan voimakkuus on kääntäen verrannollinen aallonpituuden neljänteen potenssiin. Lyhytaaltoinen sininen valo siroaa siksi paljon tehokkaammin kuin punainen valo. Tästä johtuu, että taivaalta silmiimme osuva sironnut valo on enimmäkseen sinistä.

Ultravioletti siroaa vielä sinistäkin enemmän, mutta sitä emme tietenkään näe. Siniseltä taivaalta tulevassa hajavalossa on sironnan vuoksi runsaasti myös ultraviolettisäteilyä. Pelkkä varjoon vetäytyminen pois suorasta auringonpaisteesta ei siis vielä riitä suojaamaan kokonaan ultraviolettisäteilyltä. Aukealla paikalla taivaalta tulee sironnutta ultraviolettivaloa suunnilleen yhtä paljon kuin suoraan Auringosta.

Laskeva Aurinko näkyy punaisena, koska pitkäaaltoista punaista valoa siroaa pois näkösäteeltä paljon vähemmän kuin sinistä valoa. Jos sironnan riippuvuus aallonpituudesta olisi päinvastainen, eli jos punainen valo siroaisi sinistä voimakkaammin, taivas hehkuisi päivällä punaisena ja saisimme ihailla sinisiä tai violetteja auringonlaskuja.

Korkealla vuoristossa yläpuolella on vähemmän valoa sirottavaa ilmaa, ja siksi taivas näyttää yleensä tummemmalta. Taivaan väriin vaikuttavat myös ilmassa leijuva utu, pöly ja muut epäpuhtaudet. Nämä hiukkaset ovat tavallisesti valon aallonpituutta paljon suurempia, joten ne sirottavat kaikkia aallonpituuksia suunnilleen samalla tavoin. Niiden ansiosta taivaan sinisyys muuttuu haaleammaksi. Taivaan syvän sininen väri on merkki puhtaasta ilmasta.

Sironnut valo on polarisoitunutta. Polarisaatio on voimakkainta, kun valon suunta muuttuu suoran kulman verran. Kääntelemällä polarisoivia aurinkolaseja voi huomata, että 90 asteen etäisyydellä Auringosta kulkee vyöhyke, joka näyttää ympäristöään selvästi tummemmalta, kun lasit ovat sopivassa asennossa. Tästä suunnasta tuleva valo värähtelee suunnassa, joka on kohtisuorassa Auringon, sirottavan hiukkasen ja havaitsijan määräämää tasoa vastaan.

Erikieliset vastineet

blue sky

englanti (English)

Käytetyt lähteet

Zubenelgenubi

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.4.2024: Tähtitiede:sininen taivas. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:sininen taivas.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →