Tähtitiede:näkökenttä

    Tieteen termipankista

    näkökenttä

    näkökenttä
    Selite Kaukoputken näkökenttään liittyy kaksi ominaisuutta, jotka havaitsijan on syytä heti aluksi selvittää itselleen. Ensimmäinen on ilmansuuntien vaihtuminen ja toinen näkökentän koko.

    Tähtikaukoputki kääntää tavallisesti kuvan ylösalaisin. Joissakin peilikaukoputkityypeissä pohjoinen ja etelä ovat oikein, mutta kuva on peilikuva. Mahdolliset lisälaitteet (kulmaprisma yms.) kääntelevät myös kuvaa eri tavoin.

    Varminta on selvittää ilmansuunnat pienellä kokeella. Suuntaa kaukoputki suunnilleen etelään. Kun kaukoputki seisoo paikoillaan, tähdet näyttävät liikkuvan näkökentän poikki idästä länteen. Tästä saat siis selville idän ja lännen suunnat. Kun käännät kaukoputken yläpäätä hieman alas eli etelää kohti, näyttävät tähdet kaukoputken läpi katsottaessa siirtyvän pohjoiseen. Tämä yksinkertainen koe on syytä tehdä aina havaintojen alussa oikeiden ilmansuuntien varmistamiseksi.

    Mitä suurempi on suurennus, sitä pienempi on kaukoputken näkökenttä eli sitä pienempi osa taivasta on näkyvissä. Pienimmillä suurennuksilla näkyy yleensä vähintään täydenkuun kokoinen ala taivasta. Näkökentän koko on hyödyllinen tieto, jonka saat helposti selville yksinkertaisella mittauksella. Samalla saat kerrankin hyötykäyttöä digitaalikellossasi olevalle ajanottomekanismille.

    Suuntaa kaukoputki tai kiikari taivaanpallon ekvaattorille (eli aseta deklinaatioksi nolla). Älä käytä seurantakoneistoa, vaikka kaukoputkessasi sellainen olisikin. Kun suuntaat putken johonkin tähteen, huomaat sen liikkuvan näkökentän poikki idästä länteen. Säädä kaukoputki niin, että tähti kulkee näkökentän keskipisteen kautta. Käännä sitten putkea rektaskension suunnassa hieman länteen niin, että tähti katoaa juuri näkökentän reunan taakse. Kun tähti ilmestyy näkyviin, käynnistä sekuntikello ja mittaa aika, jossa tähti kulkee näkökentän poikki.

    Näkökentän voit nyt laskea helposti. Tähti näyttää liikkuvan taivaalla 15 kaarisekuntia yhdessä sekunnissa. Pienintä suurennusta käytettäessä aikaa voi kulua esimerkiksi 2 minuuttia 20 sekuntia eli 140 sekuntia. Näkökenttä on silloin 140&times15 = 2100 kaarisekuntia. Koska yksi aste on 3600 kaarisekuntia, on tämä 2100/3600 = 0.58 astetta.

    Kiikarien ja etsimien näkökentät ovat useita asteita, joten aikaa mittaukseen tarvitaan jopa kymmeniä minuutteja. Suurimman suurennuksen antavilla okulaareilla aikaa kuluu vain muutamia kymmeniä sekunteja. Mittaus on hyvä suorittaa useampaan kertaan. Mittausten keskiarvo antaa silloin näkökentän varsin tarkasti.

    Mittaus kannattaa tehdä erikseen jokaiselle okulaarille ja myös etsimelle. Kun myöhemmin etsit jotakin kohdetta tähtikartan avulla, tehtävää helpottaa huomattavasti, kun tiedät kuinka paljon taivasta etsimessä ja okulaarissa kerrallaan on näkyvissä.

    Apuvälineeksi voit hankkia läpinäkyvän muovikalvon, johon piirrät etsimen ja eri okulaarien näkökenttiä vastaavat ympyrät. Ympyröiden koot täytyy tietenkin valita vastaamaan kartan mittakaavaa.

    Erikieliset vastineet

    field of viewenglanti (English)

    Käytetyt lähteet

    Zubenelgenubi

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 29.3.2024: Tähtitiede:näkökenttä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:näkökenttä.)