ympäristöperusoikeus

Määritelmä ympäristöön liittyvä perusoikeus, perustuslaissa turvattu kollektiivinen oikeus hyvään ympäristöön ja mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon; perustuslain ympäristöperusoikeussäännöksen muotoilun vuoksi puhutaan myös ympäristövastuusäännöksestä

Selite

Perusoikeuksilla tarkoitetaan perustuslaissa turvattuja perustavanlaatuisia oikeuksia. Oikeuskirjallisuudessa perusoikeudet on tyypillisesti jaettu klassisiin vapausoikeuksiin (ensimmäinen sukupolvi), taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin perusoikeuksiin (toinen sukupolvi) ja kollektiivisiin perusoikeuksiin (kolmas sukupolvi). Ympäristöperusoikeuksia on pidetty kolmannen sukupolven perusoikeuksina.

Perusoikeudet liittyvät läheisesti ihmisoikeuksiin. Ympäristö mainitaan eräissä kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Vaikka Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa ei ole ympäristöä koskevia määräyksiä, sopimuksen 8 artiklan määräystä yksityiselämän ja perhe-elämän suojasta on ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä voitu soveltaa erinäisiin ympäristöhäiriöihin.

Ympäristöperusoikeussäännös sisällytettiin hallitusmuotoon vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä. Pykälä siirrettiin sisällöllisesti muuttamattomana nykyiseen perustuslakiin. Ympäristöperusoikeussäännöksen ensimmäinen osa sisältää säännöksen jokaisen vastuusta luonnosta, sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä. Mainittu säännös ei siis sisällä yksilön oikeutta terveelliseen ja puhtaaseen ympäristöön, vaan periaatteellisen jokaista koskevan velvollisuuden pyrkiä luonnon ja muun ympäristön suojelemiseen. Siinä tunnustetaan luonnon itseisarvo ja sen subjektina ovat myös tulevat sukupolvet.

Säännöksen toinen osa sisältää julkisen vallan velvollisuuden pyrkiä turvaamaan terveellinen ympäristö ja jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa omaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Mainittu perustuslaillinen toimeksianto edellyttää sekä aineellisen ympäristölainsäädännön kehittämistä ympäristöä suojelevaan suuntaan että menettelyllisen sääntelyn muokkaamista yksilön vaikutusmahdollisuuksia edistävään suuntaan.

Osana perusoikeussäännöksiä ympäristöperusoikeutta punnitaan vasten muita perusoikeuksia. Jännitteisiä suhteita, mutta tapauskohtaisesti myös toisiaan vahvistavia vaikutuksia, voi liittyä ympäristöperusoikeuden suhteeseen omaisuudensuojaan, elinkeinonvapauteen ja saamelaiskulttuurin suojaan, mutta myös liikkumisvapauteen ja yhdenvertaisuuteen.

Ympäristöperusoikeus vaikuttaa ensi kädessä lainsäätäjään. Perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, ettei ympäristöperusoikeussäännös sinänsä automaattisesti mahdollista omistajan käyttövapauden korvauksetonta rajoittamista. Toisaalta ympäristöperusoikeuden osana perusoikeusjärjestelmää on katsottu vaikuttavan muun ohella siihen, kuinka omaisuudensuojaa on tulkittava.

Lain soveltaja ei yleensä voi suoraan soveltaa ympäristöperusoikeussäännöstä eikä esimerkiksi sen vastainen toiminta sellaisenaan voi olla rangaistavaa. Ympäristöperusoikeussäännöstä ei tästä huolimatta ole syytä pitää vain julistuksenomaisena. Oikeuskäytännössä ympäristöperusoikeussäännökselle on kuitenkin saatettu antaa tulkintavaikutus esimerkiksi sovellettaessa vanhaa aineellista sääntelyä tilanteessa, jossa ympäristöperusoikeus heijastaa ympäristöarvojen merkityksen kasvua, ja perusteltaessa ympäristöjärjestöjen aiempaa laajempaa muutoksenhakuoikeutta.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Kari Kuusiniemi

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HE309/1993, HE1/1998, KuusiniemiK1998b, Hallberg&al2012, PeVL21/1996, PeVL38/1998, PeVL6/2010, PeVL32/2010, Kuusiniemi&al2013

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.4.2024: Oikeustiede:ympäristöperusoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:ympäristöperusoikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →