Oikeustiede:ympäristöoikeus

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

ympäristöoikeus

ympäristöoikeus
Definition luontoon ja ihmisen elinympäristöön vaikuttavien oikeudellisten ohjauskeinojen muodostama kokonaisuus
Explanation Ympäristöoikeuden termi tuli ympäristöongelmien tieteellisen tiedostamisen myötä kansainvälisesti käyttöön 1960-luvun lopulta alkaen, Suomessa vasta 1970-luvun loppupuolella, jolloin ympäristön käsite omaksuttiin lainsäädäntöön. Näkökulma ei ollut asiana täysin uusi, sillä jo aikaisemmin ympäristöllisiä seikkoja oli säännelty sektoraalisesti etenkin vesi-, terveys- ja rakennuslainsäädännössä (maa- ja vesioikeus). Uutta oli ympäristökäsitteen kokonaisvaltainen käyttöönotto ihmisperäisiä toimintoja säänneltäessä, jolloin myös luonnon itseisarvolle tuli antaa merkitystä.

Sisällöllisesti ympäristöoikeus on tapana jakaa sääntelynäkökulmasta riippuen seuraaviin klassisiin osa-alueisiin: luonnonsuojeluoikeus, ympäristönsuojeluoikeus ja luonnonvaraoikeus. Niitä yhdistää suojeluhakuisuus ja samalla ne ovat toisiinsa nivoutuneita niin, että ympäristölliset arvot lopputuloksena turvataan, vaikka päätökset olisivat osa-aluekohtaisia. Jako ei kuitenkaan ole lopullinen tai tyhjentävä, koska ympäristösääntely haarautuu muillekin kuin perinteisen sääntelyn alueille, jolloin muodostuu yhteiskunnallisesti eri näkökulmista rakentuvia osa-alueita. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmasto-oikeus, energiaoikeus ja biotekniikkaoikeus. Joillakin sektoreilla taas on vaikea muodostaa selkeää kokonaisuutta kuten esimerkiksi kiertotaloutta säänneltäessä, toiset taas ovat vain eräiltä osin "ympäristöllisiä" päätehtävältään (elintarvikeoikeus, kemikaalioikeus).

Ympäristöoikeus on jaettavissa myös sosiaaliseen tai prosessuaaliseen ja aineelliseen osaan. Edellisessä kysymys ei ole pyrkimyksestä saavuttaa tietty ympäristön tila tai laatu, vaan päätöksenteon menettelytavoista ja kansalaisten osallistumisoikeudesta päätöksentekoon (ympäristöperusoikeus, Århusin sopimus, ympäristötieto, ympäristövaikutusten arviointi). Aineellinen puoli taas kattaa edellä mainitut tavoitteelliset osiot. Se on jaettavissa edelleen julkisoikeudelliseen ja yksityisoikeudelliseen puoleen niin, että edellisessä säännellään yleisen edun vaatimien tavoitteiden sisältöä ja saavuttamista, jälkimmäinen taas toimijoiden vastuuta toimintansa aiheuttamista ympäristövaikutuksista (ympäristövahinko, ympäristövastuu).

Paitsi oikeudellisin keinoin ympäristöasioita ohjataan myös vapaaehtoisin tai taloudellisin keinoin (ympäristömerkki, ympäristövero, EMAS). Vaikka näistä EMAS perustuu eurooppaoikeudelliseen sääntelyyn, järjestelmään liittyminen on toiminnanharjoittajan oman päätöksen varassa: hyötynä on auktorisoinnin kautta saavutettava kevennysvaikutus viranomaisvalvonnassa.
Additional Information
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

Related Concepts

Sources

Hollo&al2018, TuomainenJ2001, Kuusiniemi&al2013

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.8.2020: Oikeustiede:ympäristöoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:ympäristöoikeus.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →