Oikeustiede:ylikansallinen toimivalta/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Järjestöjen moninaisuus. Kansainvälisiä järjestöjä on nykyisin satoja, jollei tuhansia. Järjestöjen luokittelusta ei voi suoraan tehdä johtopäätöksiä niiden toimivallasta. Karkeasti ne voidaan kuitenkin jakaa yhtäältä yleismaailmallisiin ja alueellisiin järjestöihin ja toisaalta hallitustenvälisiin ja kansalaisjärjestöihin. Seuraavassa rajoitutaan käsittelemään Yhdistyneiden kansakuntien toimielinten valtuuksia.

YK:n turvallisuusneuvoston toimivalta. Kuten tunnettua, kaikki YK:n jäsenet eivät ole sen turvallisuusneuvoston jäseniä. Kuten peruskirjan 24 artikla toteaa, ne "jättävät turvallisuusneuvostolle ensisijaisen vastuun kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä sekä tunnustavat, että turvallisuusneuvosto täyttäessään tästä vastuusta johtuvia velvollisuuksiaan toimii niiden nimessä". Lisäksi YK:n jäsenvaltiot sitoutuvat 25 artiklan mukaisesti hyväksymään ja täyttämään turvallisuusneuvoston päätökset YK:n peruskirjan mukaisesti. Edelleen ne ovat 48 artiklan mukaan velvollisia panemaan täytäntöön turvallisuusneuvoston päätökset välittömästi ja toimimaan tämän päämäärän hyväksi niissä kansainvälisissä järjestöissä, joissa ne ovat jäseninä.

Turvallisuusneuvoston jäsenet. Vuodesta 1965 lähtien neuvostossa on ollut viisi pysyvää ja kymmenen kahdeksi vuodeksi valittua vaihtuvaa jäsentä. Pysyvät jäsenet ovat Iso-Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat. Menettelytapakysymyksissä neuvoston päätös syntyy minkä tahansa yhdeksän jäsenen enemmistöllä eli vaikka kaikki pysyvät jäsenet vastustaisivat päätöstä. Asiakysymyksissä päätös edellyttää myös yhdeksän jäsenen enemmistöä, mutta mikään pysyvä jäsen ei saa vastustaa päätöstä. Jokaisella pysyvällä jäsenellä on veto-oikeus, eli ne voivat yksinäänkin estää päätöksen syntymisen.

Äänestäminen turvallisuusneuvostossa. YK:n peruskirjan 27 artiklan 3 kappaleen mukaan päätökset asiakysymyksissä on tehtävä "vähintään yhdeksän jäsenen myöntävällä äänellä, jolloin pysyvien jäsenten äänien on sisällyttävä näihin". Määräys tuntuisi tarkoittavan, että jo pelkästään äänestämisestä pidättyminen merkitsisi sitä, että pysyvä jäsen voisi estää päätöksen syntymisen. Sitä ei kuitenkaan ole käytännössä tulkittu näin, vaan alusta lähtien on katsottu päätöksen syntyvän pysyvän jäsenen pidättymisestä huolimatta. Ratkaisevaa on siis vastaan äänestäminen. Tämä tulkinta on suuresti helpottanut päätöksentekoa, kun pysyvien jäsenten myöntyminen on riittänyt. Aikoinaan Korean sodan alkuvaiheessa nousi esiin myös kysymys siitä, mitä päätökseen vaikuttaa pysyvän jäsenen, Neuvostoliiton, poissaolo äänestyksestä. Vaikka Neuvostoliitto ei sitä koskaan hyväksynytkään, turvallisuusneuvosto piti itseään tällöinkin toimintakykyisenä. Neuvostoliitto palasi takaisin neuvoston istuntoihin ja esti veto-oikeudellaan päätösten tekemisen.

Pysyvät jäsenet ovat sikälikin erikoisasemassa, että ne voivat käyttää veto-oikeuttaan silloin, kun päätetään siitä, onko kysymyksessä asia- vai menettelytapakysymys. Tätä kutsutaan kaksoisvetoksi. Pysyvä jäsen voi ensin estää asian määrittämisen menettelytapakysymykseksi, jollaisessa veto ei ole mahdollinen, ja sen jälkeen käyttää veto-oikeuttaan varsinaisessa asiakäsittelyssä.

Pakotejärjestelmä. YK:n turvallisuusneuvoston ylikansallinen toimivalta on käytännössä toteutunut vain osittain. Näin on siksi, että valtiot ovat olleet velvollisia panemaan heti täytäntöön ainoastaan peruskirjan 41 artiklan mukaiset kansainväliset talouspakotteet. Sen sijaan aseellisten pakotteiden täytäntöönpanoon valtiot ovat osallistuneet vapaaehtoisuuden pohjalta. Sotilaallisiin pakotteisiin ei jäsenvaltioita ole voitu velvoittaa, koska peruskirjan 43 artiklan mukaisia sotilassopimuksia ei ole tehty. Päätöksellään turvallisuusneuvosto on valtuuttanut jäsenvaltiot ryhtymään hyväksyttyyn voimankäyttöön. Ratkaisun varsinaisesta voimatoimiin ryhtymisestä valtiot ovat saaneet tehdä itsenäisesti.

YK:n rikostuomioistuimet. Uuden instituution muodostavat turvallisuusneuvoston päätöksellä perustetut rikostuomioistuimet mm. entisen Jugoslavian aluetta ja Ruandaa koskevat. Tuomioistuimia perustaessaan neuvosto samalla hyväksyi niiden perussäännöt ja määräsi valtiot yhteistoimintaan niiden kanssa. Päätökset ja perussääntö sitovat valtioita YK:n peruskirjan 25 ja 48 artiklojen nojalla.

Turvallisuusneuvoston päätösten laillisuus. Turvallisuusneuvoston ylikansallisiin päätöksiin on kohdistunut myös kritiikkiä. Toisaalta turvallisuusneuvoston aktivoituminen kylmän sodan päätyttyä nosti esiin eri valtioiden vaatimuksia osallistua neuvoston työhön ja vaikuttaa siihen. Eräät valtiot ovat vaatineet Kansainväliselle tuomioistuimelle mahdollisuutta tutkia turvallisuusneuvoston päätösten laillisuutta YK:n peruskirjan valossa. Tätä menettelyä ei hyväksytty San Franciscon konferenssissa; toisaalta ei liene hyväksyttävissä, että neuvosto voisi tehdä päätöksiä peruskirjan vastaisesti 24 artiklasta välittämättä. Päinvastoin neuvoston toimivalta voidaan johtaa implied powers -opin nojalla peruskirjassa määritellyistä tehtävistä. Niiden laajuus muodostaa rajat neuvoston toimivallalle. Vaikka neuvosto itse määrittääkin tehtäviensä ulottuvuuden, se ei kuitenkaan saa ohittaa kansainväliseen tapaoikeuteen tai jus cogens -luonteiseen oikeuteen luettavia normeja.

YK:n toimivallan valvonta. YK:n peruskirja ei anna millekään YK:n elimelle oikeutta tulkita peruskirjaa sitovalla tavalla. Käytännössä jäsenvaltiot itse valvovat YK:n toimintaa. Jäsenvaltioiden oikeus valvoa sitä, etteivät järjestön toimielimet ylitä toimivaltaansa, on laajalti hyväksytty. Valtioille kuuluu viime kädessä oikeus jättää toimivallan ylittävä päätös panematta täytäntöön. Useimmat maat, Suomi mukaan lukien, valvovatkin YK:n päätöksiä jälkikäteen oman perustuslakinsa nojalla siten, että ne edellyttävät päätösten erillistä kansallista voimaan saattamista. Tämä ei sinänsä tarkoita sitä, ettei turvallisuusneuvoston päätöksenteko olisi aidosti ylikansallista.

Kirjoittajat: Erkki Kourula ja Tarja Långström