Oikeustiede:yleiskäyttö
yleiskäyttövesistön
| yleiskäyttö |
Käsite omaksuttiin vesilainsäädäntöön (1961) käännöslainana (allmänbruk, Gemeingebrauch, usus publicus, public use). Suomessa käsite tarkoittaa jokamiehenoikeuksien tapaan yleisölle kuuluvia valtuuksia liikkua ja toimia toiselle kuuluvalla alueella omistajan tai haltijan voimatta sitä kieltää, kunhan tiettyjä rajoja ei ylitetä (šikaanikielto). Käänteisesti se tarkoittaa omistajien ja haltijoiden velvollisuutta sietää tuollaista muiden käyttöä pääsääntöisesti korvauksetta. Termiä käytetään laajemmin myös tarkoitettaessa yleisiin alueisiin, historiallisesti omistajattomiin alueisiin kohdistuvia tiettyjä oikeuksia kuten yleiskalastusoikeutta ja luontaistaloutta. Järjestetyn ulkoilu tarpeisiin perustettuihin alueisiin kohdistuvaa käyttöä ei luonnehdita yleiskäytöksi, koska niiden käyttöä säännellään järjestyssäännöin ja mahdollisesti peritään käytöstä maksuja (satamat).
Vesistössä liikkuminen yleiskäyttönä on määritelty vesilaissa (587/2011, 2:3) seuraavasti:
Jollei laissa toisin säädetä, jokaisella on oikeus tarpeetonta vahinkoa, haittaa tai häiriötä aiheuttamatta:
- kulkea vesistössä ja sen jäällä;
- ankkuroida tilapäisesti vesistössä;
- uittaa puutavaraa vesistössä;
- uida vesistössä; ja
- tilapäisesti siirtää valtaväylässä tai yleisessä kulkuväylässä olevia pyydyksiä ja muita irtaimia esineitä, jotka haittaavat kulkemista tai puutavaran uittoa, sekä sellaista väylän ulkopuolella olevaa irtainta esinettä, joka kohtuuttomasti haittaa kulkemista tai estää puutavaran uiton.
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HolloE2014, MannerEJ1953, PietiläJ1973
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 24.4.2024: Oikeustiede:yleiskäyttö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:yleiskäyttö.)