voimassaolo

Määritelmä oikeusnormin muodollisiin, tosiasiallisiin tai sisällöllisiin kriteereihin perustuva oikeudellinen velvoittavuus eli sitovuus tuomioistuimen tai muun lakia soveltavan viranomaisen oikeudellista ratkaisuharkintaa ohjaavana tulkinta- ja ratkaisuperusteena

Selite Oikeusnormin voimassaololle on oikeuskirjallisuudessa esitetty kolme vaihtoehtoista kriteeriä: (a) muodollinen pätevyys (validiteetti), joka perustuu analyyttisen oikeuspositivismin tahdonvaltaiseen ja ensisijaisesti lainsäädäntökeskeiseen käsitykseen oikeudesta; (b) tosiasiallinen täytäntöönpanotehokkuus tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa, joka perustuu skandinaavisen ja amerikkalaisen oikeusrealismin tuomioistuinkeskeiseen käsitykseen oikeudesta; ja (c) aksiologinen eli arvoperustainen hyväksyttävyys, joka perustuu klassisen tai modernin luonnonoikeusfilosofian käsitykseen oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Normin muodollinen pätevyys tarkoittaa, että se on säädetty tai yleisemmin saatettu voimaan perustuslaissa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Normin täytäntöönpanotehokkuus tarkoittaa, että se todennäköisesti tulla panemaan tehokkaalla tavalla täytäntöön tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa, kun normin tosiseikasto on toteutunut. Normin hyväksyttävyys viittaa siihen, että sanottu normi on sisällöllisesti asetettujen, oikeuteen nähden ulkoisten tai sisäisten arvolähtökohtien mukainen (ks. Laajempi kuvaus).

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Raimo Siltala

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

AarnioA1989, HelinM1988, RossA1953, HolmesOW1897, WróblewskiJ1992, FullerL1969, FinnisJ1988, RadbruchG1945, RadbruchG1946

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.4.2024: Oikeustiede:voimassaolo. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:voimassaolo.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →