valtiosopimukseen liittyminen

Määritelmä toimi, jolla valtio ilmaisee kansainvälisellä tasolla suostumuksensa noudattaa valtiosopimusta eli sitoutuu siihen tapauksessa, jossa se ei itse ole osallistunut sopimuksen valmisteluun

Selite

Valtio voi sitoutua valtiosopimukseen eri tavoin, joista sopimukseen liittyminen on yksi tapa. Valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 32 ja 33/1980) 15 artiklassa on määrätty kolmesta tilanteesta, jolloin valtiosopimukseen sitoutuminen on mahdollista ilmaista liittymällä. Ensinnäkin valtiosopimukseen sitoutuminen voidaan ilmaista liittymällä, jos sopimus sisältää nimenomaisen määräyksen liittymisestä. Toiseksi sitoutuminen on mahdollista ilmaista liittymisellä, jos muutoin on osoitettu, että neuvottelevat valtiot ovat sopineet liittymisen mahdollisuudesta. Kolmanneksi liittyminen on mahdollista, jos kaikki osapuolet ovat myöhemmin sopineet, että valtion sitoutuminen valtiosopimukseen voidaan ilmaista liittymisellä. Artiklassa 15 ei edellytetä, että valtiosopimus olisi tullut kansainvälisesti voimaan ennen kuin siihen liitytään.

Jos sopimus ei sisällä liittymistä koskevia määräyksiä tai jos liittyminen edellyttää muutoksia pääsopimukseen, asiasta laaditaan erillinen sopimus esimerkiksi liittymispöytäkirjan muodossa.

Liittymisen oikeusvaikutus on sama kuin sopimuksen hyväksymisen ja sopimuksen ratifioimisen. Näistä jälkimmäisiä edeltää sopimuksen allekirjoittaminen, mitä liittyminen ei edellytä. Liittymistä käytetään esimerkiksi silloin, jos sopimus on ollut avoinna allekirjoitettavaksi tietyn ajan, jonka kuluessa valtio ei ole sopimusta allekirjoittanut, mutta päättää sopimukseen liittymisestä myöhemmin. Liittyminen tapahtuu pääsääntöisesti tallettamalla liittymiskirja sopimuksen tallettajalle.

Valtiosopimus voi rajoittaa liittymisen tietyntyyppisiin valtioihin. Esimerkiksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SopS 67/2009) 49 artiklan mukaan sopimukseen voivat liittyä vain Euroopan valtiot. Liittymisen edellytyksenä voi myös olla velvoite olla ensin jonkin toisen sopimuksen osapuoli. Esimerkiksi Etelämannerta koskevaan sopimukseen liittyvän ympäristönsuojelupöytäkirjan (SopS 5/1998) 22 artiklassa edellytetään, että liittyvä valtio on myös Etelämannersopimuksen osapuoli. Kaikki valtiot voivat liittyä useimpiin kansainvälisiin, esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa valmisteltaviin yleissopimuksiin.

Valtionsisäisenä menettelynä liittyminen ei yleensä käytännössä eroa valtiosopimuksen ratifioimisesta tai valtiosopimuksen hyväksymisestä.

Käytetyt lähteet: Ulkoministeriö: Valtiosopimusopas, 2017, http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=366894&nodeid=49540&contentlan=1&culture=fi-FI, s. 55-56 ja 61-66, viitattu 23.3.2018

UN Treaty Handbook, https://treaties.un.org/doc/source/publications/THB/English.pdf, s. 10, viitattu 29.3.2018

Lisätiedot
Kirjoittajat: Taru Kuosmanen ja Kaija Suvanto

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

AustA2013, s. 101-103, VilligerME2009, s. 214-223

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Oikeustiede:valtiosopimukseen liittyminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:valtiosopimukseen liittyminen.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →