testamentti

Määritelmä kuolemanvarainen, vastikkeeton ja yksipuolinen oikeustoimi, jolla omistaja määrää siitä, miten hänen omaisuutensa on hänen kuolemansa jälkeen jaettava

Selite

Testamentti eli jälkisäädös on oikeustoimi, jolla henkilö voi määrätä jäämistöstään kuolemansa varalta. Suomen oikeudessa vallitsee testamenttausmonopoli: testamentti on ainoa laissa sallittu kuolemanvarainen (mortis causa) oikeustoimi eli kuolemanvaraistoimi. Tämä merkitsee sitä, että sellainen vastikkeeton luovutus, jonka voimaantulo on saatettu riippuvaiseksi perittävän kuolemasta (kuolemanvaraislahja), ei ole tehokas lahjana, ellei sitä ole tehty testamentin muodossa. Perittävä ei myöskään voi eläessään tehdä sitovaa sopimusta perinnön siirtymisestä (ns. positiivista perintösopimusta). Kiellettyjä ovat niin ikään perittävän eläessä tehdyt, perinnön jakamista tarkoittavat sopimukset.

Testamentin tekijän tulee olla testamentintekokelpoinen eli kykenevä määräämään pätevällä tavalla omaisuudestaan kuolemansa varalta. Myös vajaavaltaiseksi julistettu voi tehdä testamentin paitsi silloin, kun hän on sillä tavoin sieluntoiminnaltaan häiriintynyt, että testamenttia rasittaa pätemättömyysperuste (ks. testamenttikanteet). Yleisenä edellytyksenä on ainoastaan se, että testamentin tekijä on täyttänyt 18 vuotta. Tätä nuorempi mutta 15 vuotta täyttänyt saa tehdä testamentin vain siitä omaisuudesta, jota hän itse hallitsee. Lisäksi avioliitossa olevalla tai olleella alaikäisellä on oikeus tehdä testamentti ikärajoista riippumatta. Sen jälkeen kun Suomessa kiellettiin avioituminen alle 18-vuotiaana 1.6.2019 lukien, alaikäisen aviopuolison testamentintekokelpoisuutta koskevalla poikkeuksella ei ole käytännössä suurtakaan merkitystä.

Testamentin tekemiselle on asetettu useita erityisvaatimuksia siitä syystä, että pantaessa testamenttia toimeen paras tietolähde, testaattori (testamentin tekijä), on poissa. Testamenttitahto joudutaan jälkeenpäin rakentamaan (rekonstruoimaan) usein melko hajanaisista aineksista. Testaattorin todellisen tahdon selville saamista palvelee tällöin tärkeällä tavalla testamentille säädetty määrämuoto (ks. testamentin muoto). Se on ulkoinen tae sille, että testamentin tekijän ajatuksista saadaan ote. Näin se lisää osaltaan oikeusvarmuutta.

Testamentteja on useaa eri tyyppiä. Tavallisimmat testamenttityypit ovat omistusoikeustestamentti, rajoitettu omistusoikeustestamentti, käyttöoikeus- eli hallintatestamentti sekä tuotto-oikeustestamentti. Nämä testamenttityypit eroavat toisistaan sen perusteella, kuinka laaja oikeus testamentin saajalle annetaan.

Omistusoikeustestamentti antaa nimensä mukaisesti saajalle täyden, rajoittamattoman omistusoikeuden testamentin tekijän kuolemasta lukien. Tämä testamentti sulkee kaikki muut omaisuuden mahdolliset saajat pois, jos perillisen lakiosasta ei muuta johdu.
Rajoitettu omistusoikeustestamentti sulkee pois testamentin saajan mahdollisuuden tehdä testamentti saamastaan omaisuudesta. Saajalla on siis täysi valta käyttää ja hallita omaisuutta, nauttia omaisuuden tuotto ja määrätä omaisuudesta kaikilla muilla tavoilla paitsi testamentilla, siis myös lahjoittamalla omaisuutta. Tämän testamenttityypin tuottama oikeus muistuttaa sitä oikeutta, jonka eloonjäänyt puoliso saa silloin, kun ensiksi kuolleelta ei jää rintaperillistä.
Käyttöoikeus- eli hallintatestamentti tuottaa saajalle astetta edellistä kapeamman oikeuden. Tässä tapauksessa leikkautuu pois paitsi oikeus testamentin tekemiseen myös mahdollisuus määrätä omaisuudesta saajan elinaikana siten, että omistusoikeus siirtyy toiselle. Saajalla on vain oikeus käyttää ja hallita omaisuutta ja nauttia sen tuotto.
Tuotto-oikeustestamentti on alaltaan kaikkein kapein. Saajalla ei ole edes hallinta- eikä käyttöoikeutta. Hän saa ainoastaan omaisuudesta kertyvän tuoton.

Kokonaan edellisestä poikkeava on jako yleis- ja erityisjälkisäädöksiin.

Yleisjälkisäädös on testamentti, jolla saajalle annetaan koko jäämistö, sen murto-osa tai se jäännös, joka jää jäljelle, kun muut etuudet on täytetty. Yleisjälkisäädöksen saajan asema rinnastuu näin ollen perillisen asemaan, ja sen vuoksi yleisjälkisäädöksen saajalla on käytännössä samat oikeudet ja velvollisuudet kuin perillisellä.
Erityisjälkisäädös eli legaatti on määräys, jolla testamentin saajalle annetaan tietty etuus (rahasumma, tietty esine omistusoikeuksin tai jokin omistusoikeutta kapeampi oikeus omaisuuteen). Näin ollen esimerkiksi käyttöoikeus- eli hallintatestamentti on luonteeltaan legaatti. Legaatin saajan asema eroaa yleistestamentin saajan asemasta siinä, että legaatin saaja ei ole kuolinpesän osakas, toisin sanoen häntä ei rinnasteta perilliseen. Erityisjälkisäädös täytetään pesänselvityksen yhteydessä eli ennen perinnönjakoa samalla tavalla kuin velat maksetaan, kun taas yleistestamentti pannaan täytäntöön vasta perinnönjaossa, jossa myös perillisten oikeudet toteutetaan.

Keskinäinen testamentti on kahden testamentin yhdistelmä. Tavallisesti se on aviopuolisoiden tekemä, molemminpuolinen testamentti, jossa toinen testamentti edellyttää toisen pysymistä voimassa. Keskinäisen testamentin voivat kuitenkin tehdä myös muut henkilöt, esimerkiksi sisarukset, jotka haluavat asettaa tekemänsä testamentit riippuvuussuhteeseen keskenään.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Aulis Aarnio

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

Aarnio&Kangas2015, AarnioA1969, SaarenpääA1985

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.4.2024: Oikeustiede:testamentti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:testamentti.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →