tappiontasaus

Määritelmä tarkoittaa menettelyä, jossa verovuoden verotuksessa vahvistetaan tappio ja tämä tappio vähennetään tappiovuotta seuraavien vuosien verotettavista tuloista

Selite

Tappiontasausmenettelyssä on kaksi vaihetta: 1) tappiovuonna toimitettava tappion vahvistaminen ja 2) voitollisina vuosina toimitettava aikaisemmin vahvistetun tappion vähentäminen, tappionvähennys. Tappiontasausmenettely merkitsee poikkeamista ns. verovuoden loukkaamattomuuden periaatteesta.

Luonnollisen henkilön ansiotulolajin tappiolla tarkoitetaan määrää, jolla verovelvollisen ansiotulojen hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneitten vähennysten yhteismäärä jonakin verovuonna (tappiovuonna) ylittää hänen eri tulolähteistä saamiensa veronalaisten ansiotulojen yhteismäärän.

Pääomatulolajin tappio määritellään tuloverolain (1535/1992) 60 §:ssä. Jos luonnollisen henkilön vähennyskelpoisten tulonhankkimismenojen, korkomenojen ja pääomatulolähteestä vähennettävien elinkeinotoiminnan ja maatalouden tappioiden yhteismäärä on suurempi kuin veronalaisten pääomatulojen summa, erotus on pääomatulolajin alijäämä. Tämä alijäämä vähennetään ensisijaisesti tiettyyn enimmäismäärään asti alijäämähyvityksenä ansiotulojensa verosta. Siltä osin kuin pääomatulolajin alijäämää ei ole vähennetty ansiotulojen verosta, se vahvistetaan pääomatulolajin tappioksi.

Omaisuuden luovutuksesta syntynyttä tappiota ei voida vähentää verovelvollisen muista pääomatuloista kuin luovutusvoitoista. Luovutustappiota ei voida vähentää myöskään alijäämähyvityksenä ansiotulojen verosta. Luovutustappio on vähennyskelpoinen verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuonna syntyvistä luovutusvoitoista (TVL 50 §).

Elinkeinotoiminnan tappiolla tarkoitetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) mukaan laskettua tappiollista tulosta ja maatalouden tappiolla maatilatalouden tuloverolain (543/1967) mukaan laskettua tappiollista tulosta. Tappiot vähennetään pääsääntöisesti tulolähteittäin. Poikkeuksena on kuitenkin se, että luonnollinen henkilö voi vaatia elinkeinotoiminnan ja maatalouden verovuoden tappioittensa vähentämistä pääomatuloistaan (TVL 59 §).

Tappionvähennys tehdään periaatteessa viran puolesta. Verovelvollisen on kuitenkin aina syytä veroilmoituksessaan tai erikseen vaatia vähentämistä. Tämä on perusteltua varsinkin silloin, kun yhtiön osakkeiden tai osuuksien omistussuhteissa on tappiovuoden jälkeen tapahtunut muutoksia.

Tappion vähentäminen on suoritettava sitä mukaa kuin verotettavaa tuloa kertyy. Tappion vähentäminen suoritetaan, vaikka verotettava tulo olisi niin pieni, että siitä ei ole suoritettava veroa. Tappiot vähennetään aina siinä järjestyksessä, jossa ne ovat syntyneet. Vanhin vielä vähennettävissä oleva tappio on näin ollen vähennettävä ensin. Tappion vähentämisen enimmäisajaksi on säädetty 10 vuotta. Jos tappiota ei ole tänä aikana tulojen puutteen vuoksi voitu vähentää kokonaan tai osaksi, vähennysoikeus jää kyseisiltä osin käyttämättä.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Juhani Henttula

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.4.2024: Oikeustiede:tappiontasaus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:tappiontasaus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →