taannehtiva lainsäädäntö

Määritelmä taannehtiva l. retroaktiivinen laki tarkoittaa yleisesti määriteltynä lakia, jossa arvioidaan uudelleen oikeudellisesti jo vanhemmassa säädöksessä säädettyjä asianhaaroja, tosiseikkoja tai olosuhteita

Selite

Taannehtiva laki rikosoikeuden alalla on länsimaisten oikeusperiaatteiden vastainen: tuolloin aikaisemmin tehty teko tuomitaan teon jälkeen säädetyn lain l. kriminalisoinnin mukaisesti. Tällöin voidaan siis jälkeenpäin nostaa syyte ja tuomita sellaisesta teosta, joka tekohetkellään ei ole rangaistava. Taannehtiva kriminalisointi kielletään perustuslain 8 §:ssä.

Taannehtiva puuttuminen jo vahvistettuihin sopimuksiin tai oikeussuhteisiin ylipäätään arvioidaan niinikään pääsääntöisesti perustuslain vastaiseksi joko viittauksin oikeutettujen odotusten tai luottamuksen suojaan. Taannehtiva laki liittää uusia oikeusseuraamuksia konkreettisiin asianhaaroihin, tosiseikkoihin tai oikeussuhteisiin, joihin aikaisempi laki on liittänyt toisenlaisia oikeusseuraamuksia.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan kehittänyt määreitä siitä, milloin taannehtivia vaikutuksia omaava laki voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ja milloin taas ei. Kiinnekohtina tulkinnoissa ovat olleet mm. rikosoikeudellinen lainalaisuusperiaate (PeL 8 §, taannehtivan rikossääntelyn kieltoineen), PeL 15 §:n omaisuudensuojasäännöksestä johdettu sopimusvapauden periaate sekä siitä ja EU-oikeudesta peräisin oleva luottamuksensuojaperiaate. Viimeksi mainittu sisältää sen, että sopimus- ja muissa oikeussuhteissaan ihmisen tulee voida luottaa oikeussuhteen syntymisen aikana vallinneen oikeustilan pysyvyyteen. Periaate on ulotettu myös verotusvallan käyttöön.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Ilkka Saraviita

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

EIF-V

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 16.4.2024: Oikeustiede:taannehtiva lainsäädäntö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:taannehtiva lainsäädäntö.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →