päivittäinen lepoaika

Määritelmä työpäivän kuluessa työntekijälle annettava, työajan keskeyttävä tauko

Selite Päivittäistä lepoaikaa kutsutaan yleiskielellä ruokatunniksi. Työntekijällä on oikeus päivittäiseen, vähintään tunnin pituiseen lepoaikaan silloin, kun vuorokautinen, yhdenjaksoinen työaika ylittää kuusi tuntia. Vuoro- ja jaksotyössä annettavan lepoajan pituus on vähintään puoli tuntia. Työntekijän on voitava käyttää lepoaikansa omiin tarkoituksiinsa. Vaikka työntekijä ei voisi täysin vapaasti päättää päivittäisen lepoaikansa käyttämistä, esimerkiksi työpaikan sijainnista tai muista olosuhteista johtuvasta syystä, toteutuu päivittäisen lepoajan tarkoitus silloin, kun työntekijä on tosiasiallisesti kokonaan vapaa työntekovelvoitteistaan. Esimerkiksi taukotilan, joka on varattu työntekijöiden lepoajan käyttämistä varten, on sijaittava siten, ettei niihin kulkemiseen käytetty aika haittaa lepoajan käyttötarkoitusta. Jos työntekijän läsnäolo on työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, on työntekijälle varattava mahdollisuus ruokailuun työn teon lomassa ja tällöin ruokailuun käytetty aika luetaan työaikaan. Lepoaikaa ei voida sijoittaa työvuoron alkuun tai loppuun, vaan se on annettava työpäivän kuluessa. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia tunnin pituisen lepoajan lyhentämisestä puoleen tuntiin.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Marjo Ylhäinen

Lähikäsitteet

jaksotyö

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Oikeustiede:päivittäinen lepoaika. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:päivittäinen lepoaika.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →