maaoikeudellinen kylä

Määritelmä Maaoikeudellinen kylä on ennen isojakoa ollut asutuskylä, siihen verrattava taloryhmä, yksinäisenä ollut talo sekä muu vastaava alkuperäisenä pidettävä isojaolla jakamaton maa-alueen omistusyksikkö. Kiinteistörekisteriin samaan kylään merkitty rekisteriyksiköiden kokonaisuus eli hallinnollinen tai maarekisterikylä vastaa de facto hyvin usein maaoikeudellista kylää, mutta on käsitteenä pidettävä erossa isojakoa edeltäneestä historiallisesta maa- tai vesioikeudellisesta kylästä (ks. KML 2 §:n 5 kohta verrattuna 6 ja 7 kohtiin). Kiinteistöjen rekisteröinti on tapahtunut kunnittain ja rekisterikylittäin, jolloin (maa)rekisterikylällä eli hallinnollisella kylällä ei yleensä ole ollut - toisin kuin maaoikeudellisella kylällä - kiinteistöjen keskinäisiin oikeussuhteisiin ulottuvaa merkitystä.

Selite

Asutuskylä kyläjärjestelmän osana tarkoittaa historiallista asutuksen yksikköä, joka on käsittänyt tiettyjä taloja niille kuuluvine yhteisalueosuuksineen. Kyläjärjestelmä muodostaa Suomen maanomistusjärjestelmän systemaattisen perustan, kuten Hollo on kuvannut. Asutuskylä eli historiallinen kylä on ollut käsitteenä tarpeellinen taloryhmien erottamiseksi toisistaan ja kylien keskinäisten alueiden määrittämiseksi. Kyliin on rinnastettu niin sanotut yksinäistalot sikäli, että niillä oli vastaavanlainen oikeus ja rajanmäärityksiin kuin kylilläkin, mutta niissä ei ollut useita taloyksikköjä kuten kylässä. Yksinäistaloissa erillisinä asutuksina on usein isojako jäänyt suorittamatta.

Isojaossa metsien yhteisomistus talojen kesken purettiin verolukujen (manttaalien) suhteessa sen jälkeen, kun ensin oli erotettu kruunulle liikamaa sellaisesta kyläläisten nauttimasta metsämaasta, jota kylä oli ennen isojakoa nauttinut yli veroluvulla osoitetun osuutensa. Isojaon yhteydessä lisäksi tarvittaessa määrättiin raja kylän nauttimien metsätilusten ja erämaan välillä.

Kiinteistötoimitusten kannalta asutuskylän käsitteen oikeudellinen merkitys on siinä, että muodostettavien tilojen osuus kylän historiallisiin yhteisiin maa- ja vesialueisiin määräytyy sen mukaan, onko isojaon aikaisella talolla ollut niihin osuuksia. Talojen keskinäiset osuudet kylässä määräytyivät kylä-osuuden eli verollepanossa määrätyn manttaalin mukaan. Myös Hyvönen korostaa maaoikeudellisen kylän merkitystä kiinteistöjärjestelmän syntymisen kannalta. Maavero taloille määrättiin kylittäin. Sarkajaossa kylä oli jakopiirinä ja kyläjärjestys sekä vainiopakko olivat voimassa kylässä. Pääsääntöisesti asutuskylä muodosti isojaon jakokunnan ja kruunun liikamaa erotettiin kylästä. Isojako toimitettiin kylän talojen kesken. Isojaossa jakamatta jääneet alueet ovat useassa tapauksessa yhä kylän yhteisiä alueita kyläosuuden mukaan.

Nykyisen kiinteistöjaotuksen muodostuminen on tapahtunut vuosisatojen kuluessa vähitellen osittamistoimituksissa ja järjestelytoimituksissa. Talojen rekisteröiminen maakirjaan, talojen ja tilojen rekisteröiminen maarekisteriin 1895 alkaen ja 1.7.1985 alkaen kiinteistörekisteriin on tehty kylittäin ja taloittain. Maaoikeudellisen kiinteistöjärjestelmämme perusyksikköjä ovat yhä talot ja kylät.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Markku Markkula

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HolloE1995, s. 208-210, HolloE2006, s. 23-28, HyvönenV1998, s. 12-15, KarvinenP1995, KarvinenP2008, s. 117-134, PietiläJ1974, s. 13-184 ja 313

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.4.2024: Oikeustiede:maaoikeudellinen kylä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maaoikeudellinen kylä.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →