maantiekuljetus

Määritelmä Maantiekuljetuksessa on yksinkertaisuudessaan kyse ihmisten ja tavaroiden kuljettamisesta ajoneuvolla.

Selite

Tiekuljetussopimuslakimme vuodelta 1979 (345/1979) pohjautuu kansainväliseen tiekuljetuksia koskevaan yleissopimukseen (CMR), johon suurin osa Euroopan valtioista on liittynyt. Laki sisältää säännöksiä kansainvälisistä tavarakuljetuksista ja myös osin yksinkertaistettuja säännöksiä kotimaisista kuljetuksista. Henkilövahinkoihin sovelletaan liikennevakuutuslakia ja mm. viivästysvahinkoihin soveltuu EU:n asetus matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä vuodelta 2011. Lainsäädännön kansainvälinen tausta on otettava huomioon sitä tulkittaessa.

Rahdinkuljettajan tiekuljetussopimuslain mukainen vastuu tavaran vahingoittumisesta ja viivästyksestä on pakottavaa oikeutta. Siitä ei sopimuksin voi poiketa tavaranomistajatahon vahingoksi. CMR-yleissopimuksen erikoisuutena on, ettei säännöksistä saa poiketa tavaranomistajatahon hyväksikään. Rahdinkuljettajan vastuu rakentuu ankaran vastuun periaatteelle, mutta tietyt tilanteet on rajattu vastuun ulkopuolelle.

Kansainvälisissä kuljetuksissa rahdinkuljettajan vastuumaksimi ei saa ylittää 8,33 SDR/kg (n. 9,25 euroa, ks. kuljetussopimukset), kotimaisissa kuljetuksissa vastaava määrä on 20 euro/kg. Viivästysvahinkojen kohdalla vastuu on rajattu rahdin määrään. Kun viivästys on ylittänyt tietyn määräajan, korvausten enimmäismäärät noudattavat esinevahinkojen korvausmääriä. Tahallisuus tai törkeä huolimattomuus poistaa rahdinkuljettajan mahdollisuudet vedota vastuunrajoituksiin. Jotta kuljetusasiakas ei menettäisi oikeuttaan vahingonkorvauksiin, hänen on lyhyessä ajassa tehtävä kirjallinen muistutus ja nostettava kanne.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Lena Sisula-Tulokas

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 24.4.2024: Oikeustiede:maantiekuljetus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maantiekuljetus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →