Oikeustiede:maanhankintaoikeus

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

maanhankintaoikeus

maanhankintaoikeus
Definition erikseen säännellyissä rajoitustilanteissa oikeus hankkia viranomaisen luvalla alueen omistus- tai hallintaoikeus
Explanation Aikaisemmin maanhankintaa on rajoitettu maatalouspoliittisista, sosiaalisista ja elinkeinopoliittisista syistä, jolloin maanhankintaan on saatettu vaatia viranomaisen lupa. Maanhankkimisoikeuslaki (1978) koski maa- ja metsätalousmaaksi soveltuvan maan hankintarajoituksia; järjestelmä on nyttemmin kumottu. Myös ulkomaalaisen oikeus hankkia kiinteää omaisuutta oli luvanvaraista. Suomen liityttyä Euroopan unioniin tämäkin rajoitus kumottiin. Ulkomaalaisilta voidaan kuitenkin vaatia lupa tiettyjen vapaa-ajan käyttöön tarkoitettujen kiinteistöjen hankintaan (laki 1613/1992).

Kiinteistön hallintaoikeuden hankkimiseen tarvitaan lupa kuitenkin vain, jos hallinta jatkuu yhtäjaksoisesti tai enintään kolmen kuukauden keskeytyksin yli kaksi vuotta. Lupa voidaan evätä, jos kiinteistön käyttäminen rakentamiseen vaikeuttaa kaavoituksen toteuttamista, aiheuttaa huomattavaa haittaa luonnonsuojelulle tai haittaa tärkeää yleistä etua. Luvantarve ei koske perhe- ja perintöoikeudellisia saantoja.

Ahvenanmaan maakunnassa on voimassa itsehallintolainsäädäntöön perustuva kotiseutuoikeusjärjestelmä, johon perustuen maakunnan ulkopuolella asuvan kiinteistönhankinta on luvanvarainen.
Additional Information
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

Related Concepts

Sources

HolloE1964, Isoluoma&Äikäs1987

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 14.10.2019: Oikeustiede:maanhankintaoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maanhankintaoikeus.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →