Oikeustiede:lakikieli

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

lakikieli

lakikieli
Määritelmä lakeja ja muita säädöksiä laadittaessa noudatettava kielenkäyttötapa
Selite Suppeassa merkityksessä termiä lakikieli käytetään synonyyminä säädöskieli-termille, jolla ymmärretään lakeja ja muita säädöksiä laadittaessa noudatettavaa kielenkäyttötapaa. Laajemmassa merkityksessä lakikieli kattaa muutkin oikeudellisen kielen muodot, kuten oikeustieteen, tuomioistuinlaitoksen, hallinnon ja asianajajakunnan käyttämän kielen (ks. oikeuskieli).

Suomessa säädöstekstit laaditaan kahdella kielellä: suomeksi ja ruotsiksi. Pääsääntöisesti säädöstekstit laaditaan ensin suomeksi. Ruotsinkielinen lakiteksti on yleensä käännös suomenkielisestä tekstistä.

Lakikieli eroaa monella tapaa muista suomenkielisistä teksteistä. Lähtökohtana on kuitenkin yleiskieli, jota kansalaiset käyttävät. Yleiskieli on määritelty "kaikkien kieleksi" eli kielimuodoksi, joka opitaan koulussa ja joka on yhteinen murretaustasta riippumatta. Se on kirjakielen normien mukaista kieltä, jossa käytetään vain yleisesti tunnetuksi tiedettyä sanastoa ja joka on virkerakenteeltaan yksinkertaista.

Lainvalmistelua kehitettäessä myös lakikieleen on kiinnitetty erityistä huomiota. Vuonna 1980 oikeusministeriön lainvalmisteluosaston osastopäällikkö Antti Kivivuori kirjasi hyvän lakitekstin tunnusmerkit seuraaviksi: hyvä lakiteksti on ymmärrettävää, ymmärretään yhdensisältöisesti, ymmärretään lainsäätäjän tarkoitusta vastaavalla tavalla, ilmaisee olennaisen, on täsmällistä ja edustaa hyvää kielikulttuuria (on virheetöntä ja osoittaa tyylitajua). Ymmärrettävyyden vaatimuksen Kivivuori kirjasi seuraavasti: jokaisen lain teksti on kirjoitettava niin, että yhteiskunnan peruskoulutuksen saanut kansalainen käsittää sen avulla lain olennaiset ratkaisut.

Samansuuntaisesti oikeusministeriön lainvalmisteluosaston tarkastustoimiston lainsäädäntöneuvos, sittemmin toimiston pitkäaikainen päällikkö Markku Tyynilä tiivisti vuonna 1984 säädöskielelle asetettavat vaatimukset seuraaviksi: (1) lakikielen on noudatettava kirjakielen normeja, (2) sen sanaston on oltava tuttua, (3) virkerakenteen on oltava yksinkertaista, (4) lakikielen on oltava asiallista ja (5) lakitekstin on oltava yksitulkintaista. Nämä vaatimukset ovat edelleenkin voimassa.

Käytetyt lähteet: Lainkirjoittajan opas, 2013. http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1378370560107.html
Lisätiedot
Kirjoittaja: Matti Niemivuo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

KivivuoriA1980, NiemivuoM2002, NiemivuoM2008, TalaJ2005, TyyniläM1984

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.03.2019: Oikeustiede:lakikieli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:lakikieli.)