Oikeustiede:kestävä kehitys

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

kestävä kehitys

kestävä kehitys
Määritelmä tarkoittaa yleisesti ihmiskunnan nykyisten perustarpeiden tyydyttämistä viemättä tulevilta sukupolvilta vastaavaa mahdollisuutta. Kestävällä kehityksellä on ekologinen, taloudellinen ja sosiaalis-kulttuurinen ulottuvuutensa.
Selite Määritelmän perusta on löydettävissä Tukholmassa vuonna 1972 pidetystä Yhdistyneiden kansakuntien (YK:n) ympäristökokouksesta. Lopulliseen muotoon määritelmä täsmentyi vuonna 1987 ilmestyneessä Brundtlandin komission raportissa, jonka mukaan sillä tarkoitetaan kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Kestävä kehitys on siten yhtenä arvoperustana kaikkien vastuulle ympäristöstä.

Kestävän kehityksen perusehtona on luonnon monimuotoisuuden suoja mukaan lukien ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen pitkällä aikavälillä luonnon ja luonnonvarojen kestokykyyn. Tästä näkökulmasta kestävä kehitys merkitsee ennen kaikkea ekologista kestävyyttä, jonka tavoitteena on edistää ihmisten elämän laatua ylittämättä luonnon ja sen ekosysteemien kantokykyä. Muita kestävän kehityksen ulottuvuuksia ovat taloudellinen ja sosiaalis-kulttuurinen kestävyys. Kysymys on myös tulevien sukupolvien perusoikeudesta.

Vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidetyssä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa hyväksyttiin julistus, joka perustuu ympäristön kestävän kehityksen periaatteille. Julistuksen mukaan ihminen on keskeisessä asemassa pyrittäessä kestävään kehitykseen. Hänellä on oikeus terveelliseen ja rikkaaseen elämään sopusoinnussa luonnon kanssa. Oikeus kehitykseen tulee toteuttaa siten, että nykyisten ja tulevien sukupolvien tarpeet ympäristöön otetaan oikeudenmukaisesti huomioon. (HE 1/1998 ja erityisesti 309/1993.) Kestävän kehityksen toteutumista on seurattu ja sen eri ulottuvuuksia käsitelty uudelleen YK:n vuosina 1997, 2002 ja 2012 järjestämissä ns. Rio +5-, 10- ja 20-kokouksissa.

Kestävää kehitystä käytetään eri yhteyksissä joko tavoitteena tai periaatteena. Ympäristölainsäädännössä kestävä kehitys täsmentyy tavoitesäännösten kautta usein erilaisiksi ihmisen toiminnan rajaehdoiksi ja velvoitteiksi. Kestävä kehitys konkretisoituu myös esimerkiksi kestävän käytön periaatteena, jonka mukaisesti luonnonvaroja ei tule käyttää yli niiden uusiutumiskyvyn.

Käytetyt lähteet:

Brundtlandin komissio raportti 1988: Yhteinen tulevaisuutemme.

Communication from the Commission A Sustainable Europe for a Better World: A European Union Strategy for Sustainable Development, COM/2001/0264 final.

Communication from the Commission to the Council and the European Parliament on the review of the Sustainable Development Strategy - A platform for action, COM/2005/0658 final.

EU:n kestävän kehityksen strategian seurantaraportti vuodelta 2007, KOM(2007) 642 lopullinen.

Professori Pentti Malaskan johtama työryhmä 1994: Muistio kestävän kehityksen määritelmästä http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=85409&lan=fi.

Valtioneuvoston kanslia 2006: Kohti kestäviä valintoja Kansallisesti ja globaalisti kestävä Suomi, Kansallinen kestävän kehityksen strategia.

Yhdistyneet kansakunnat (YK) 1972: Stockholm Declaration on Human Environment (Tukholman julistus).

YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi 1992: The Rio Declaration on Environment and Development (Rion julistus).

Ympäristöministeriö 2009: Kansallinen kestävän kehityksen kokonaisarviointi.
Lisätiedot
Kirjoittaja: Kai T. Kokko

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

Ekroos&al2010, HolloE2009, WesterlundS1997, HE 309/1993, HE 1/1998

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.03.2019: Oikeustiede:kestävä kehitys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kestävä kehitys.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →



SLYpalkki.jpg