Tieteen termipankissa tehdään huoltotöitä. Tänä aikana termipankin muokkaaminen ei ole mahdollista. Arvioitu kesto 23.10. asti.

Oikeustiede:kansanedustajan esteellisyys

Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

kansanedustajan esteellisyys

kansanedustajan esteellisyys
Määritelmä oikeusnormin osoittama tilanne, jossa kansanedustaja ei saa osallistua eduskunnassa käsittelyyn ja päätöksentekoon sellaisessa asiassa, joka koskee häntä henkilökohtaisesti
Selite Perustuslaissa ja siihen pohjautuvassa valtiollisessa käytännössä on pyritty hyvin pitkälle turvaamaan kansanedustajan vapaus ja riippumattomuus kansanedustajan tehtävän hoitamisessa. Vaikka kansanedustajan toimintavapauden turvaaminen on kansanvallalle tärkeä ja hyvin vakiintunut elementti valtiosäännössä, on kansanedustajan toimintaan ymmärrettävästi kohdistettu myös joitakin oikeudellisia rajoituksia. Yksi tällainen rajaus Suomessa on perustuslain 32 §:ssä oleva säännös kansanedustajan esteellisyydestä. Seuraavassa esitetään ensin joitakin tähän esteellisyysnormiin liittyviä yleisiä näkökohtia ja sitten keskeisiä piirteitä normin sisällöstä.

Kuten julkisessa toiminnassa yleensäkin, myös eduskunnassa esteellisyyssäännökset palvelevat luottamusta tehtävien ratkaisujen asianmukaisuuteen. Eduskunnan toiminta valtiomahtina eroaa kuitenkin olennaisesti viranomaiskoneiston toiminnasta eikä kansanedustajia pidetä virkamiehinä. Kansanedustajien ja virkamiesten tehtävien ja aseman erilaisuuden vuoksi ei myöskään virkamiehiä koskevia esteellisyyssäännöksiä voida lainkaan soveltaa kansanedustajiin, ja kansanedustajan esteellisyys edustajantoimessa jää määräytymään yksinomaan perustuslain säännöksen pohjalta. Esteellisyyssäännös perustuslaissa on sisällöltään vanha – asiallisesti vastaava säännös on sisältynyt jo vuosien 1906 ja 1928 valtiopäiväjärjestyksiin. Kun kyseessä on kansanedustajan toimintamahdollisuuksia rajoittava säännös, ei säännöstä ole perusteltua tulkita laajentavasti. Käytäntö vastaa tätä käsitystä.

Perustuslain em. säännöksen mukaan kansanedustaja on esteellinen osallistumaan valmisteluun ja päätöksentekoon asiassa, joka "koskee häntä henkilökohtaisesti". Arvioitaessa, milloin asian on katsottava koskevan edustajaa henkilökohtaisesti, on lähtökohtana ollut, että esteellisyys liittyy päätöksiin, jotka nimenomaisesti koskevat edustajan oikeudellista tai taloudellista asemaa. Lainsäädäntöratkaisut yleisten oikeudellisten normien asettamisena eivät juuri voi vaikuttaa yksittäisten kansanedustajien asemaan, vaikka niillä olisikin vaikutusta edustajan taloudelliseen asemaan esimerkiksi maanomistajana tai verovelvollisena. Samaa voidaan yleisesti sanoa valtion talousarviota koskevista ratkaisuista tai ratkaisuista, jotka koskevat kansanedustajien palkkio-ja eläkeoikeuksia, taikka kansanedustajan omaa puoluetta tai puolueita koskevista, esimerkiksi puoluetuen kaltaisista ratkaisuista. Käytännössä on katsottu, että ministerinä olevat kansanedustajat voivat osallistua äänestyksiin hallituksen nauttimasta luottamuksesta.

Kansanedustajaa perustuslaissa tarkoitetulla tavalla henkilökohtaisesti koskevina asioina voidaan pitää lähinnä vain asioita, jotka koskevat kansanedustajan edustajantoimen jatkumista (vapautuksen myöntäminen edustajantoimesta, edustajantoimesta erottaminen tai edustajantoimen lakanneeksi julistaminen), edustajan nauttimaa immuniteettia (suostumus syytteen nostamiseen tai vapauden riistämiseen), edustajaan eduskunnassa kohdistettavia "kurinpitotoimia" (varoituksen antaminen tai istunnoista pidättäminen) sekä päätöksiä ministerisyytteestä ministerinä olevaa tai ollutta kansanedustajaa vastaan.
Lisätiedot
Kirjoittaja: Mikael Hidén

Lähikäsitteet



Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.10.2018: Oikeustiede:kansanedustajan esteellisyys. (Tarkka osoite: http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kansanedustajan esteellisyys.)