Oikeustiede:kansanedustaja/laajempi kuvaus

    Tieteen termipankista

    Palaa takaisin käsitesivulle

    Vaalikelpoisuus kansanedustajaksi on asuinpaikkaan katsomatta jokaisella äänioikeutetulla Suomen kansalaisella, joka ei ole vajaavaltainen. Kansanedustajaksi ei voida valita sotilasvirassa olevaa henkilöä. Myöskään eräät ylimmät virkamiehet eivät voi olla kansanedustajana. Vaalikelpoisuuden menetys johtaa edustajantoimen lakkaamiseen.

    Valittu kansanedustaja voidaan vapauttaa toimestaan omasta pyynnöstään vain eduskunnan päätöksellä laillisen esteen kuten sairauden tai muun eduskunnan hyväksymän syyn, kuten nimittämisen johonkin muuhun tehtävään, vuoksi. Kansanedustajalla ei siis ole suoranaista oikeutta aina halutessaan erota edustajan tehtävästä. Edustajan sijaan tulee varamies, joka on ensimmäinen valitsematta jäänyt ehdokas siitä vaaliliitosta, johon valittu kuului.

    Jos kansanedustaja olennaisesti ja toistuvasti laiminlyö edustajantoimensa hoitamisen, eduskunta voi hankittuaan asiasta perustuslakivaliokunnan kannanoton erottaa hänet edustajantoimesta joko kokonaan tai määräajaksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

    Jos kansanedustajaksi valittu on täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä tuomittu tahallisesta rikoksesta vankeuteen taikka vaaleihin kohdistuneesta rikoksesta rangaistukseen, eduskunta voi tutkia, sallitaanko hänen edelleen olla kansanedustajana. Jos rikos osoittaa, ettei tuomittu ansaitse edustajantoimen edellyttämää luottamusta ja kunnioitusta, eduskunta voi hankittuaan asiasta perustuslakivaliokunnan kannanoton julistaa hänen edustajantoimensa lakanneeksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

    Perustuslain 2 §:n mukaan valtiopäiville kokoontunut eduskunta edustaa Suomen kansaa. Kansanedustaja valitaan nelivuotiseksi vaalikaudeksi, ja vaalikausi puolestaan jakaantuu neljään valtiopäiväkauteen. Eduskunta kokoontuu valtiopäiville vuosittain helmikuun ensimmäisenä päivänä, ellei eduskunta edellisillä valtiopäivillä ole päättänyt muuta kokoontumispäivää. Sitovaa päätösvaltaa kansanedustaja käyttää osallistuessaan päätöksentekoon täysistunnossa. Tärkeimpänä voidaan pitää äänestämistä hallituksen esityksistä, hallituksen nauttimasta luottamuksesta välikysymyskeskustelun päättyessä sekä eduskunnan vastauksista erinäisiin eduskunnalle annettuihin kertomuksiin. Kansanedustajalla on laaja oikeus ehdottaa muutosta esillä oleviin asioihin, yleensä lakiehdotuksiin ja valtion talousarvioon.

    Kansanedustajan sanankäytön vapautta on pyritty turvaamaan säätämällä ns. imperatiivisen mandaatin kiellosta sekä siitä, että syytteeseenpano puheenvuoroon sisältyneen rangaistavan teon (esim. herjaus) seurauksena on mahdollista vain, mikäli eduskunta tähän suostuu täysistuntopäätöksellä, jota on kannattanut vähintään 5/6 annetuista äänistä. Syyttämislupia ei ole koskaan muutamista syytepyynnöistä huolimatta annettu. Toisaalta kansanedustajan on sanankäytössään noudatettava parlamentin asemaan liittyvää arvokkuutta sekä lisäksi puhuttava vain vuorollaan ja esillä olevasta asiasta. Jos näitä sääntöjä loukataan, puhemies voi huomauttaa tästä puhujalle tai keskeyttää puheenvuoron. Eduskunta voi päättää antaa sopimattomasta sanankäytöstä järjestysrangaistuksen, joista ankarin on kansanedustajan kieltäminen osallistumasta eduskunnan toimintaan enintään kahden viikon ajan. Valiokuntien kokouksissa kansanedustajan sananvapauden käyttöä koskevat samat periaatteet lukuun ottamatta sitä, että valiokuntien puheenjohtajilla ei katsota olevan yhtä laajoja sanktiovaltuuksia kuin puhemiehellä.

    Kansanedustajan toimivalta valiokunnissa ja eräissä muissa eduskunnan toimielimissä (mm. kansliatoimikunnassa ja puhemiesneuvostossa) muistuttaa hänen toimivaltuuksiaan täysistunnossa. Edustajalla on lähes rajoitukseton puheoikeus sekä oikeus tehdä muutosehdotuksia valiokunnassa käsiteltävään asiakokonaisuuteen (mm. valiokunnassa käsiteltävänä olevaan lakiehdotukseen ja siitä annettavaan mietintöön tai lausuntoon). Hän voi - mikäli ei ole tyytyväinen enemmistön tekemään ratkaisuun - liittää esim. lakiasian ollessa käsittelyssä valiokunnan mietintöön vastalauseen ja lausuntoasiassa eriävän mielipiteen.

    Kirjoittaja: Ilkka Saraviita