Oikeustiede:irtaimen kauppa

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

irtaimen kauppa

irtaimen kauppa
Definition varallisuusoikeudellinen sopimus, jossa myyjä luovuttaa omistusoikeuden tavaraan tai muuhun irtaimeen esineeseen kauppahintaa vastaan
Explanation Irtaimen kauppa on yleisin varallisuusoikeudellinen sopimus. Irtaimen kauppaan liittyvät oikeuskysymykset joudutaan ratkaisemaan usean eri säädöksen nojalla. Yleislakina on kauppalaki, joka koskee sekä elinkeinonharjoittajien että yksityishenkilöiden välisiä sopimuksia. Kuluttajansuojalain (KSL) 5 luku sääntelee kuluttajakauppaa ja 6 luku koti- ja etämyyntiä. Osamaksukauppaan joudutaan soveltamaan sekä OsaML:a että joko KL:a tai KSL:a siitä riippuen, onko kysymyksessä kuluttajakauppa vai ei. Asuntokaupasta säädetään erikseen asuntokauppalaissa.

Irtaimen kaupassa erimielisyydet myyjän ja ostajan välillä keskittyvät viiden keskeisen suoritushäiriön ympärille. Ostaja on tyytymätön siihen, että 1) myyjä ei suorita lainkaan tai myöhästyy, eli myyjä viivästyy, 2) tavaran laatu ei kelpaa ostajalle, eli hän vetoaa laatuvirheeseen, 3) ostaja ei saavuta omistajalle kuuluvaa normaalia määräämisoikeutta kaupan kohteeseen, vaan joko se kuuluu sivulliselle kokonaan, siihen kohdistuu sivullisen esine- tai immateriaalioikeus (patentti, tavaramerkki jne.), tai viranomaisen päätös tai lain säännös estää käyttämästä esinettä. Myyjä puolestaan vetoaa siihen, että 4) ostaja ei maksa kauppahintaa lainkaan tai maksu viivästyy tai 5) ostaja laiminlyö myötävaikuttaa kauppaan muutoin sillä tavalla, jota kauppa edellyttää (tavaran poisvienti, ohjeiden antaminen pakkaamisesta, osoitteesta jne.).

Kaikkien näiden viiden suoritusvirheen yhteydessä syntyy kysymys siitä, mitä oikeussuojakeinoja loukattu voi käyttää. Irtaimen kaupassa näitä keinoja on useita. On muistettava, että lain säännökset on niin kirjoitettu, että eri oikeussuojakeinot ovat toisistaan riippumattomia. Yhden sallittavuudesta ei voida johtaa muiden sallittavuutta tai kieltoa. Lisäksi useat oikeussuojakeinot voivat olla käytettävissä samanaikaisesti. Suojakeinot, jotka voivat tulla kysymykseen, ovat pidättyminen omasta suorituksesta, luontoissuorituksen vaatiminen, sopimuksen purkaminen, virheen korjaaminen, uusi suoritus, hinnanalennus ja vahingonkorvaus.

Suoritukset ovat vastavuoroiset ja omasta suorituksestaan voi aina pidättyä, jos vastapuoli viivästyy.

Lähtökohtana on, että loukattu osapuoli voi pysyä sopimuksessa ja vaatia luontoissuoritusta. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole, jos suoritus on tullut mahdottomaksi tai se aiheuttaisi kustannuksia, jotka ovat ilmeisessä epäsuhteessa suorituksesta koituvaan etuun. Myös silloin, kun ostaja peruuttaa tilauskaupan, saa myyjä vain KL 52 §:n osoittamissa rajoissa jatkaa sopimuksen täyttämistä. Sopimuksen purkamista pyritään välttämään, ja sen vuoksi purkuoikeuden käyttämisen edellytyksenä on suoritusvirheen olennaisuus (KL 25, 39, 41, 44, 54 ja 55 §). Virheen korjaamista voi vaatia vain silloin, kun se ei aiheuta kohtuuttomia kustannuksia tai haittaa. Uusi suoritus on rinnastettavissa luontoissuoritukseen.

Hinnanalennus on aina käytettävissä, kun tavara on virheellistä. Vaadittavan laatutason määrittelee ensisijaisesti sopimus, mutta sen puuttuessa laadun arvostelemiseen vaikuttavat KL 17–19 §. Tavaralle asetetaan 17 ja 19 §:ssä tiettyjä vähimmäisvaatimuksia, ja 18 §:n mukaan myyjä vastaa myös siitä, että tavara vastaa annettuja markkinointitietoja, vaikka tiedot olisi antanut aikaisempi myyntiporras tai myyjän lukuun joku toinen henkilö. Hintaa alennetaan siten, että alennetun ja sovitun hinnan suhde vastaa virheellisen ja sopimuksen mukaisen tavaran arvon välistä suhdetta luovutushetkellä.

Kauppalain vahingonkorvausjärjestelmä perustuu tilanteiden kolmijakoon ja vahinkojen luokittelemiseen toisaalta välittömiin ja toisaalta välillisiin vahinkoihin. Korvausvastuuta suoritusvirheestä ei synny, jos syynä viivästykseen, laatuvirheeseen tai ostajan suoritusvirheeseen on vapauttava este (KL 27, 40, ja 57 §). Ellei vapauttavaa estettä ole, huolimattomuus johtaa siihen, että vastapuolelle on korvattava sekä välittömät että välilliset vahingot KL 67 §:n mukaisesti. Jos huolimattomuutta ei todeta eikä vapauttavaa estettä ole, korvausvelvollisuus kattaa vain välittömät vahingot.
Additional Information
Kirjoittajat: Eero Routamo ja Mika Hemmo

Related Concepts



References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.08.2019: Oikeustiede:irtaimen kauppa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:irtaimen kauppa.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →