Oikeustiede:inkvisitorinen menetelmä

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

inkvisitorinen menetelmä

inkvisitorinen menetelmä
Määritelmä Inkvisitorinen menetelmä (tutkimismenetelmä; vrt. tutkintamenetelmä) on rikosprosessia koskeva oikeudenkäyntiperiaate, joka korostaa tuomioistuimen aloiteoikeutta ja määräämisvaltaa suhteessa asianosaisiin. Sen vastakohta on akkusatorinen menetelmä (syyttämismenetelmä).
Selite Inkvisitoriselle menetelmälle rakentuvan rikosprosessin mukaan tuomioistuin huolehti oikeudenkäynnin aloittamisesta ja eteenpäin viemisestä sekä todistusaineiston hankkimisesta. Prosessissa ei ollut joko lainkaan kantajaa eli syyttäjää tai tämä on tuomioistuimeen nähden alistetussa asemassa. Inkvisitorisessa prosessissa vastaajalla eli syytetyllä ei ollut yleensä avustajaa, joten oikeus joutui toimimaan sekä syyttäjänä, puolustajana että tuomarina. Prosessi muodostui käytännössä rikoksesta epäiltyyn kohdistuvaksi tutkinnaksi ja hänen tunnustuksensa oli tärkeä keino asian selvittämisessä. Tuomioistuin päätti omasta aloitteestaan todisteiden hankkimisesta. Tuomarin objektiivisuuden vaarantaminen oli inkvisitorisen prosessin pahimpia epäkohtia. Vielä 1960 -luvulla suomalaista rikosprosessia voitiin luonnehtia törkeimpien rikosten osalta inkvisitoriseksi akkusatorisessa muodossa (Tauno Tirkkonen). Syyttäjälaitoksen kehittymisen ja syytetyn puolustuksen järjestäytymisen myötä nykyisin käytössä oleva rikosprosessimenettely on sitä vastoin puhtaasti akkusatorista, jossa tuomarit voivat keskittyä päätehtäväänsä eli asian puolueettomaan ratkaisemiseen.
Lisätiedot
Kirjoittaja: Jyrki Virolainen

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

EIF-IV, p. 117-119

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.03.2019: Oikeustiede:inkvisitorinen menetelmä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:inkvisitorinen menetelmä.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →