Oikeustiede:hyvä tapa/laajempi kuvaus

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

Mallinesilmukka havaittu: Malline:Ilmiö


Palaa takaisin käsitesivulle

Suhde lainvastaisuuteen. Hyvän tavan vastaisuus on vahvasti arvostuksenvarainen käsite, jolle on etenkin varhaisemmassa lainsäädännössä annettu myös oikeudellista merkitystä. Uhkapeliä koskeva rikosoikeudellinen sääntely sisältyi vielä 1980-luvulla rikoslain 43 lukuun, jonka otsikkona oli ”Hyviä tapoja koskevain määräysten rikkomisesta”. Nykyaikana, jona nettipokeria pidetään täysin lainmukaisena rahanansaintakeinona, ei uhkapelikielto ole enää vaikuttanut ajantasaiselta sääntelyltä, ja sanottu rikoslain luku on sittemmin kumottu. Edelleen voimassa oleva oikeustoimilain 33 § kieltää vetoamasta sopimukseen, jos sopimus on tehty olosuhteissa, joista tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota sanottuun oikeustoimeen. Oppikirjaesimerkki sanotun oikeudellisen maksiimin soveltamisesta on juovuksissa allekirjoitettu vekseli. Korkein oikeus sovelsi sanottua säännöstä ratkaisussaan KKO 2019:76.

Työnantaja ja työntekijä olivat tehneet työnantajan aloitteesta sopimuksen, jonka mukaan työntekijä oli irtisanonut työsopimuksen ja jossa oli sovittu työsuhteen päättymiseen liittyvistä seikoista. Työntekijä oli allekirjoittanut sopimuksen noin kaksi tuntia kestäneen neuvottelutilaisuuden lopuksi. Työntekijälle ei ollut ennalta ilmoitettu, että tapaamisessa oli tarkoitus käsitellä hänen työsuhteensa päättämistä. Kun työntekijälle ei ollut varattu riittävää harkinta-aikaa eikä mahdollisuutta hankkia asiantuntevaa apua ennen sopimukseen sitoutumista, Korkein oikeus katsoi, että sopimus oli tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota sopimukseen.

Vuonna 1994 korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan 16.9.1994/4231 KHO:1994-A-8, että Suomen kannabisyhdistyksen säännöissään ilmoittama tarkoitus kannabiksen käytön edistämisestä ja laillistamisesta oli hyvien tapojen vastainen ja muodosti esteen yhdistyksen rekisteröimiselle yhdistysrekisteriin. Vuonna 2014 korkein hallinto-oikeus arvioi ratkaisussaan 3.1.2014/1 KHO:2014:1 toisin ja totesi:

Kun rekisteröinnin edellytyksenä olevaa yhdistyslain hyvien tapojen vastaisuutta koskevaa säännöstä tulkittiin perusoikeusmyönteisesti ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa, yhdistyksen sääntöjen mukainen toiminnan tarkoitus ei muodostanut riittävän painavaa yhteiskunnallista perustetta rekisteröinnin epäämiseen.

Merkitys ja käyttö juridisessa harkinnassa. Samoin kuin monet muut yleiset oikeusperiaatteet, kuten kohtuuttomuus tai kunnianvastaisuus ja arvottomuus sopimusoikeudessa, myös hyvä tapa esiintyy juridisissa yhteyksissä ennen kaikkea kielteisessä muodossa. Hyvän tavan vastaisuus on yleinen peruste, jolla muutoin pätevään järjestelyyn ei liitetä niitä oikeusvaikutuksia, joita sillä on tavoiteltu ja jotka siihen muutoin liitettäisiin. Vaikka sopimukset ovat lähtökohtaisesti sitovia, osapuolten välille ei synny oikeuksia ja velvollisuuksia, jos tämä merkitsisi, että oikeussuojaa annettaisiin hyvän tavan vastaiselle toiminnalle. Esimerkiksi uhkapelissä syntyvät, pelisääntöjen mukaiset maksuvelvollisuudet ainakaan aiemmin eivät olleet sitovia, koska uhkapeli katsottiin hyvän tavan vastaiseksi.

Tärkein käyttö hyvän tavan käsitteellä on tarkempiin sosiaalisiin ympäristöihin täsmentyneenä. Niinpä monesti voidaan juridista merkitystä saavalla tavalla viitata erilaisiin ammattikuntakohtaisiin arviointiperusteisiin, kuten hyvään asianajajatapaan, hyvään liiketapaan, hyvään hallintotapaan, hyvään kirjanpitotapaan tai hyvään tilintarkastustapaan. Keskeinen pulma täsmennettäessä eri alojen hyviä tapoja on niiden suhde vallitseviin käytänteisiin (käytäntöihin). Jos alalla vallitsevat käytänteet ja hyvä tapa olisivat täysin samansisältöisiä, näitä käytänteitä ei pystyttäisi juridisesti arvioimaan. Käytänteet eivät saakaan juridisesti hyvän tavan asemaa yksistään sen perusteella, että niitä yleisesti noudatetaan. Olennaisempana sisällöllisenä tunnusmerkkinä on se, että käytänteissä kuvastuvat asianmukaisesti ja tasapuolisesti eri osapuolten intressiasemia. Vakiintunut käytänne saattaa olla sillä tavoin yksipuolisesti vain yhden tahon intressien mukaan määrittynyt, ettei sitä suoraan voida samaistaa hyvään tapaan. Esimerkiksi ne seikat (yllättävyys ja ankaruus), jotka saavat merkitystä vakioehtojen sitovuutta arvioitaessa, vaikuttavat myös vallitsevan käytänteen juridisten seuraamusten määrittämiseen.

Suhde shikaanikieltoon. Hyvän tavan vastaisuudella oikeusjärjestelmän rakenne-elementtinä on läheinen yhteys oikeuden väärinkäytön kieltoon (shikaanikieltoon). Myös shikaanikielto-ajattelussa tarkastelu kohdistetaan siihen, onko tietyn oikeuden avulla pyritty sellaisiin päämääriin, jotka eivät sisälly tämän oikeuden normaaliin ja tavanomaiseen käyttöön, ja siihen, aiheutuisiko oikeuden toteutumisesta tavanomaisen ylittävä haitta toiselle osapuolelle. Erona on kuitenkin se, että oikeuden väärinkäytön kielto kohdistuu tietyn yksityisen intressitahon aseman perusteettomaan loukkaukseen. Hyvän tavan vastaisuudessa on kyse siitä, että tehottomiksi jäävät järjestelyt ovat uhka tai poikkeama asianmukaisina pidetyistä yleisistä sosiaalisista arvostuksista (= julkinen intressi).

Kirjoittajat: Juha Karhu ja Raimo Siltala