elintarvikeoikeus

Määritelmä kaikenlaiset, myös eläinperäisiä ja geenimuunneltuja elintarvikkeita koskevat säännökset niin tuotanto-, valmistus-, jalostus- ja kuljetusvaiheiden kuin valvonnankin osalta

Selite

Suomen elintarvikesääntely perustuu lähes kattavasti Euroopan unionin lukuisiin asetuksiin. Asetuksina ne ovat suoraan sovellettavia eikä samoista asioista voi erikseen säätää kansallisesti. Sääntelyyn vaikuttaa myös kansainvälinen taso, lähinnä WTO:n antama ohjeistus (mm. Codex alimentarius). Suomen elintarvikelain (23/2006) tehtävänä on kansallisen täydentävän sääntelyn ohella saattaa voimaan Euroopan unionin muun muassa seuraavat keskeiset säädökset:

elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 (yleinen elintarvikeasetus);
rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 (valvonta-asetus);
elintarvikehygieniasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004 (yleinen elintarvikehygienia-asetus);
eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004 (eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus);
ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004 (eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus);
muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1829/2003 (GMO-asetus); ja
uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 258/97 (uuselintarvikeasetus).

Lisäksi on unionin asetuksia muun muassa elintarvikehygieniaan liittyvien tautiriskien (salmonella) seurannasta ja vierasaineiden jäljittämisestä. Alkoholijuomiin ja lääkkeisiin elintarvikelakia sovelletaan siltä osin kuin niistä ei erikseen säädetä.

Elintarvikkeiden turvallisuutta koskevista yleisistä vaatimuksista säädetään yleisen elintarvikeasetuksen 14 artiklassa ja yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 4 artiklassa. Euroopan unioniin tuotavien ja sieltä vietävien elintarvikkeiden turvallisuutta koskevista vaatimuksista säädetään yleisen elintarvikeasetuksen 11 ja 12 artiklassa. Eläimistä saatavia elintarvikkeita koskevista vaatimuksista säädetään myös eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen (853/2004/EU) 3 artiklassa.

Elintarvikealan toimijan on tehtävä kirjallinen ilmoitus elintarvikehuoneistosta säädetylle kansalliselle valvontaviranomaiselle viimeistään neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista tai olennaista muuttamista (ilmoitettu elintarvikehuoneisto). Elintarvikealan toimijan, joka harjoittaa toimintaa, jolta eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen mukaan edellytetään elintarvikehuoneiston hyväksymistä, on haettava elintarvikehuoneiston hyväksymistä laitokseksi. Elintarvikealan toimijalla tulee olla yleisessä elintarvikeasetuksessa tarkoitetut tiedot elintarvikkeista ja elintarviketuotantoon käytettävistä eläimistä.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tehtävät ja organisaatio on määritelty EU:n yleisessä elintarvikeasetuksessa (EY) N:o 178/2002. Se hoitaa pääasiassa tutkimus-, asiantuntija- ja neuvontatehtäviä elintarviketurvallisuuden takaamiseksi. EFSA muun muassa kokoaa ja analysoi tietoa niiden riskien hahmottamiseksi ja seuraamiseksi, joilla on välitön tai välillinen vaikutus elintarvikkeiden tai rehujen turvallisuuteen. Suomessa elintarviketurvallisuusviranomaisena (Focal point) toimii 1.1.2019 alkaen Ruokavirasto (siihen asti Evira).

Unionissa on verkostona nopea hälytysjärjestelmä elintarvikkeista tai rehuista ihmisten terveydelle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä riskeistä ilmoittamiseksi. Kun verkoston jäsenellä on tietoa elintarvikkeista tai rehusta ihmisten terveydelle aiheutuvasta vakavasta välittömästä tai välillisestä riskistä, nämä tiedot on ilmoitettava välittömästi komissiolle nopealla hälytysjärjestelmällä.

Jäljitettävyys on tärkeä valvonnallinen keino. Kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa on huolehdittava siitä, että on mahdollista jäljittää elintarvikkeet, rehut, elintarviketuotantoon käytettävät eläimet ja muut mahdolliset aineet, jotka on tarkoitettu tai joiden voidaan olettaa tulevan lisätyksi elintarvikkeeseen tai rehuun.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HolloE2008

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Oikeustiede:elintarvikeoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:elintarvikeoikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →