Oikeustiede:dispositiivinen periaate

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

dispositiivinen periaate | määräämisperiaate

dispositiivinen periaate
määräämisperiaate
Määritelmä Dispositiivinen periaate eli asianosaisten määräämisperiaate on asianosaisten ja tuomioistuimen keskinäistä työnjakoa riita-asioissa koskeva rooliperiaate. Se on vallalla sellaisissa yksityisoikeudellisissa asioissa, joissa asianosaisten välinen sovinto on sallittu (dispositiivinen asia). Dispositiivisen periaatteen mukaan asianosainen voi vapaasti oman harkintansa perusteella ryhtyä tai olla ryhtymättä prosessitoimiin ja tuomioistuin toimii asianosaisen tahdon mukaisesti. Jotkin prosessitoimet tuomioistuin saa suorittaa vain jommankumman asianosaisen tai molempien asianosaisten vaatimuksesta. Toisaalta tuomioistuin on velvollinen suorittamaan prosessitoimen, jos asianosainen sitä pyytää. Määräämisperiaatteen vastakohta on virallisperiaate, jonka vallitessa tuomioistuin toimii omasta aloitteestaan ja olematta sidottu asianosaisten vaatimuksiin tai väitteisiin.
Selite Dispositiivisen periaatteen mukaan asianosainen päättää, aloittaako hän oikeusprosessin eli nostaako hän kanteen vastaaja vastaan. Muutoksenhakumenettely puolestaan alkaa asianosaisen tehdessä valituksen ylemmälle oikeudelle. Jos käytettävissä on useampia tapoja panna asia vireille, saa asianosainen päättää, mitä tapaa käytetään. Asianosaiset voivat keskenään sopia, että dispositiivinen asia annetaan tuomioistuimen sijasta välimiesten ratkaistavaksi. Asianosaiset voivat tuomioistuimessa sopia asian käsittelyn lopettamisesta. Kantaja voi luopua kanteesta ja vastaaja voi myöntää kanteen kokonaan tai osaksi oikeaksi, jolloin tuomioistuin ratkaisee asian myöntämisen mukaisesti. Asianosaiset voivat sopia riidan keskenään myös silloin, kun jutussa on haettu muutosta ylemmässä oikeudessa.

Asianosaisten vaatimukset sitovat tuomioistuinta, joka ei saa tuomita muuta tai enempää kuin mitä asianosaiset ovat oikeudenkäynnissä vaatineet (vaatimistaakka, OK 24.3.1). Käytännössä tärkeänä dispositiisen periaatteen ilmauksena on mainittava tosiseikkojen sitovuutta koskeva väittämistaakka. Sen mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomiota ei saa perustaa sellaiseen oikeustosiseikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tueksi vedonnut (OK 24:3.2).

Todistelussa periaate ilmenee ensinnäkin tunnustuksen sitovuutena. Asianosainen voi tunnustaa itselleen haitallisen seikan, jolloin mainittua seikkaa pidetään riidattomana eikä todistelu siitä ole tarpeen. Todistuskeinojen osalta määräämisperiaate ilmenee siten, ettei tuomioistuin saa asiassa, jossa sovinto on sallittu, omasta aloitteestaan määrätä vastoin asianosaisten yhteistä tahtoa uutta todistajaa kuultavaksi tai asiakirjaa esitettäväksi.

Asianosaiset eivät voi määrätä todistusharkinnasta tai lain soveltamista koskevista kysymyksistä. Myös oikeudenkäynnin ulkoisesta kulusta päättäminen kuuluu niin ikään tuomioistuimelle. Tahdonvaltaisten prosessinedellytysten tutkiminen edellyttää kuitenkin asianosaisten väitettä ja tietyissä tapauksissa asianosainen voi valita, antaako tuomioistuin asiassa yksipuolisen tuomion vai tuomion.
Lisätiedot
Kirjoittaja: Jyrki Virolainen

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

EIF-IV, p. 45-48, LappalainenJ1995, s. 85-90

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 17.12.2018: Oikeustiede:dispositiivinen periaate. (Tarkka osoite: http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:dispositiivinen periaate.)