Oikeustiede:asuinpaikkaperiaate/laajempi kuvaus

    Tieteen termipankista

    Palaa takaisin käsitesivulle

    Asuinpaikkapunninnassa ratkaisevina pidetään objektiivisesti arvioitavia seikkoja, vaikka myöskään subjektiivisia seikkoja, yksilön tarkoitusta, ei voida täysin sivuuttaa. Asuinpaikka eli habitual residence eroaa toisesta kansainvälisyksityisoikeudellisesta liittymäperiaatteesta, kotipaikasta, nimenomaan siinä, että subjektiivisten seikkojen merkitys on asuinpaikkapunninnassa vähäisempi kuin kotipaikkapunninnassa.

    On korostettava, että asuinpaikka tulee määritellä sekä yksilö - että asiakohtaisesti. Vanhemman asuinpaikka ei siten määrittele suoraan lapsen asuinpaikkaa vaan voi olla ainoastaan indisio myös lapsen asuinpaikasta, joka ratkaistaan itsenäisesti. Vastaavasti jos yksilöllä katsotaan olevan asuinpaikka tietyssä valtiossa suhteessa esimerkiksi aikuistensuojelusopimukseen, ei tämä vielä tarkoita sitä, että yksilöllä on asuinpaikka tässä samassa valtiossa, kun kysymys on asuinpaikan määrittelemisestä perintöasetuksen soveltamisalalla. Vastaavalla tavalla esimerkiksi velvoiteoikeudellisissa asiaryhmissä asuinpaikkaliittymälle asetetut vaatimukset ovat usein erilaisia kuin perheoikeudellisissa asiaryhmissä.

    Asuinpaikkaliittymä on keskeinen liittymäperiaate esimerkiksi Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin laatimassa lapsikaappaussopimuksessa (Convention of 25 October 1980 on the Civil Aspects of International Child Abduction, yksityisoikeuden alaa koskeva yleissopimus kansainvälisestä lapsikaappauksesta, SopS 57/1994), lastensuojelusopimuksessa (Convention of 19 October 1996 on Jurisdiction, Applicable Law, Recognition, Enforcement and Co-operation in Respect of Parental Responsibility and Measures for the Protection of Children, Yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa, SopS 9/2011) ja aikuistensuojelusopimuksessa (Convention of 13 January 2000 on the International Protection of Adults, Yleissopimus aikuisten kansainvälisestä suojelusta, SopS 11/2011). Asuinpaikka on omaksuttu myös unionin kansainvälisen perheoikeuden keskeiseksi liittymäperiaatteeksi (Ks. esim. Bryssel II a -asetus, perintöasetus).